Runoraati: Tanssiva karhu 2010

Runoraadin kevät alkaa karhun tanssilla. Raati koemaistaa runoja teoksista, jotka ovat ehdolla Ylen maineikkaan Tanssiva karhu -runopalkinnon voittajaksi.

Minna Joenniemen vieraana raadissa kohtaavat kirjallisuuden maisteri Baba Lybeck, Suomen suosituin tanssija eli Dancen voittanut Sam Vaherlehto, eläinten tuntija Ilkka Koivisto sekä raadin vakituinen jäsen Jukka Virtanen. Runoja tulkitessa raatilaisista paljastuu, että Sam Vaherlehtoa arvostellaan ulkonäön perusteella, Ilkka Koivisto suree yhä ensimmäistä tappamaansa lintua ja millainen Baba Lybeck on ihastuessaan uuteen ihmiseen.

Runonsa ohjelmassa esittävät Tanssiva karhu runopalkintoehdokkaana olevista teoksistaan Agneta Enckell, Hannu Kankaanpää, Juuli Niemi, Juho Nieminen ja Helena Sinervo. Palkinnon virallinen voittaja kukitetaan 1.4. Radio  1:n Kultakuumeessa ja seuraavana päivänä ehdokkaita voi kuulla samalla kanavalla Tarleena Sammalkorven juontamassa Runokarnevaali-ohjelmassa, jossa nykyrunous ja elävä musiikki kohtaavat riemukkaassa runomoodissa.

Voittaja julkistetaan Radion kulttuuriuutisissa 1.4. Suora RUNOLIVE! -lähetys la 2.4. tuo eetteriin kolme tuntia runoutta. Elävien runoilijoiden lisäksi mukana on livemusiikkia ja lumoavia helmiä radioarkiston kätköistä.

Runoraati: Tanssiva karhu Teemalla sunnuntaina 20.3. klo 19.25.

Kirjakerho: Tanssiva karhu 2010 Radio 1:ssä perjantaina 25.3. klo 13.00 ja uusintana lauantaina 26.3. klo 8.05

RUNOLIVE! – elävän runon ja musiikin ilta Radio 1:ssä lauantaina 2.4. klo 19.03

Myöhemmin keväällä on tulossa lisää uusia raateja sekä uusintoja. Su 24.4. nähdään tv-historian ensimmäinen Designraati ja 8.5. Runoraadin elokuvallinen erikoislähetys. Runoraati on tilannut runoilijoilta ja sanoittajilta uudet runomuotoiset kommenttiraidat viattomuuden ajan kuviin eli sotaa edeltäneisiin mykkiin dokumenttielokuviin. Viime syksyltä uusitaan teatterikäsikirjoittajien maljapuheita tulevaisuudelle arvioinut raati, Taloraati Shanghaissa ja sekä kaksi Runoraatia.

Tanssiva karhu -raadin runot

Juuli Niemi:
KESÄLLÄ LINNUNPOIKASIA PUTOILI PESÄSTÄ…
Yömatkat, Otava 2010

Kesällä linnunpoikasia putoili katonrajan pesästä
niin sirot rikkinäiset koivet.
Sisko veti saappaat jalkaan, hyppi päällä, itki.
Älä katso, hän huusi, joka kerta.

Kukaan ei tiedä mitä kaikkea meille käy
kun aikuiset on poissa.

Juho Nieminen:
MUOVIELÄINTEN JAKAMINEN JOUKKUEISIIN
Muovin kukkia, Helsinki-kirjat Oy 2010

Ennen taistelua joukot jaetaan hyviksiin ja pahiksiin. Pahat irvistää ja
ne on rumia. Kaikista pahimmilla pahiksilla on arpia tai epämuodostumia.
Kaikki ne eläimet, joissa on valujälkiä, kuuluvat pahiksiin, paitsi jos
niillä on isot silmät ja hymynaama. Silloin ne kuuluvat hyviksiin, mutta
vain hidastavat muita, kun niitä pitää aina suojella.

Sellaiset muovieläimet, jotka makaavat tai ovat muuten oudossa asennossa,
ovat tyttöjä.

Kaikista komein on hyvien sankari. Hyvien joukoissa on myös joku iso ja
vähän typerä. Se tottelee hyvien sankaria ja on kova tappelemaan. Se on
hyödyllinen sodassa, mutta sillä ei ole tyttöystävää ja sen voi uhrata.
Hyviksistäkin nimittäin jonkun täytyy kuolla, niin tulee selväksi, ettei
voitto ollut helppo.

Pahoilla on aina miesylivoima, mutta vain pahojen päällikkö on mikään uhka.
(pahisten päälliköksi sopii vaikka sarvikuono tai dinosaurus.) Pahoja on
enemmän, sillä muutenkin eläimistä vähempi osa on kauniita.

Hannu Kankaanpää:
IKÄÄNTYVÄT MIEHET OVAT NAURETTAVIA…
Laru, Enostone 2010

Ikääntyvät miehet ovat naurettavia
niin kuin naispuhe naulitsee,
mutta miksi en yhtäkkiä pysty
edes nauramaan itselleni?

Koska yläproteesi putoaisi
silmistäni hyrskyisi vettä
pää tärisee kun jännitän
rippipuku voisi ratketa
kompastuisin jalkoihini
tai sattuisi jotain ikävää …

Nyökkään niin rennosti kuin ikinä
nuorelle vihaiselle runoilijalle
joka ilvehtii peilistä vastaan
joka aamu jokainen ilta

ja jatkan kuin kiireestä kiinni
pitäen kohti loppusäettä.

Agneta Enckell:
OM DEN HÄR SKRIFTEN BEGÄR DIG…
anteckningar (intill ett nordligt innanhav), Söderströms 2010

om den här skriften begär dig. flyr du mitt ansikte. men också halvt frånvänd känner jag den blinda blicken. från stenögat i stenens region. i spiralformad rörelse. ur det okändas mitt.

kommer vågen smaragdgrönt in. i det vita begäret. ”om jag var lite mera du, och här.”

skiljer man jaget från kroppen. just som jag läste om det. förankrar foten i sanden, tänker på dig.

suomennos (Helena Sinervo)

jos tämä kirjoitus haluaa sinua. pakenet kasvojani. mutta myös puoliksi poiskääntyneenä tunnen sokean katseen. kivensilmästä kiven alueelta. spiraalinmuotoisessa liikkeessä. tuntemattoman keskeltä.

saapuu aalto smaragdinvihreänä rantaan. valkoiseen haluun. "jos olisin vähän enemmän sinä ja tässä."

eroaa minuus ruumiista. aivan kuin olen lukenut. ankkuroin jalan hiekkaan, ajattelen sinua.

Helena Sinervo:
TUNTEMATON LINTU
Väärän lajin laulut, WSOY 2010

Istuin hiekkakakun päälle ja se murtui
kun pihalla ei ollut ketään,
istuin koivun oksalle ja se keinahti
kun olin lapsi ja uneksin lapsen unia,
lauloin oravan rapisevat kynnet ja kissan köyristyneen selän,
ikkuna avautui, pää kurkotti ulos ja ärähti,
taivas oli sahraminkeltainen ja sinkosi vihreitä nuolia,
Mars minut merkitsi omakseen jo lapsena,
tunki suuhuni väärät viisut,
käski paukuttaa ovia ja sydänkammioiden läppiä,
nostattaa punaa niskaan ja kihinää aivoihin,
ja siitä nielusta, syvyyden epäkkäästä
pursottaa outoja kukintoja.

Voisinko siis olla muuta kuin surujen rupusakki?
En osaa vastata, kysymys siirtyi jo toisaalle, olen siili
ja laulan ruohikkolaulua raparperinlehtien alla,
kun olin lapsi ja ajattelin lapsen ajatuksia
ikävän polttopiste keräsi auringon kuumat kimput,
pallot pomppivat lattian yli ja villitsivät virran koirat
eikä kansa ollut samaa kieltä puhuvien joukko
vaan mullasta kaivettu katapultti,
minä juoksin ojalle ja poltin salaa tupakkaa,
savun äkämät ja okaat takertuivat puseroon
ja minä lauloin västäräkin keikkuvaa pyrstölaulua,
pää nousi pensaan takaa ja kivet lensivät,
eliöiden luokitusjärjestelmään ei sisältynyt muunnoksia
kun olin lapsi ja pelkäsin lapsen pelkoja,
taivaan pinkki kansi patosi violetteja höyryjä
ja pihalle ilmestyi tuntematon lintu, pyrähti
kottikärryjen aisalle vajan seinää vasten