Elokuvantekijät runovideon teossa - kevään Runoraati uusintana

Runoraati on historiansa aikana vuodesta 2002 lähtien taltioinut jo yli 100 suomalaista runoa videoiksi, joissa runoilija itse lukee runon valitsemassaan paikassa. Mutta eroottisten runojen välittämiseen ohjelman perinteinen konsepti ei ollut osuvin. Niinpä Runoraati haastoi tunnetut elokuvaohjaajat tarttumaan runouden klassiseen aiheeseen ja ohjaamaan eroottisista runoista lyhytelokuvat.

Raati saa arvioitavaksi viisi elokuvaa, joissa nähdään suutelua, varpaiden imemistä, kyyneliä, ihmisenkokoinen sudenkorento, metsuri ja murha. Runoja esittävät muun muassa Krista Kosonen, Irina Pulkka ja Pamela Tola.

Runoraadin hengetär ja toimitussihteeri Minna Joenniemi kävi läpi 2000-luvun runokokoelmia ja etsi niistä ohjaajia varten satakunta erotiikkaa käsittelevää tai eroottista runoa. Ohjaajat valitsivat runon ja saivat käyttöönsä päiväksi loistavat elokuvanäyttelijät ja YLEn kuvausryhmän. Leikkausaikaa oli varattu päivä.

Viettelyksenä oli mahdollisuus tutustua runoilijoiden näkemykseen suomalaisten eroottisesta elämästä ja ottaa runovideolla kantaa tai kokeilla vaikka jotain pitkän elokuvan kerronnasta poikkeavaa.

Haasteeseen tarttuivat AJ Annila, Petri Kotwica, Janne Kuusi, Mari Rantasila ja Johanna Vuoksenmaa.

Ohjaajien lähestymistavoissa on kiinnostavaa hajontaa. Petri Kotwican viimeisin elokuva oli Musta jää, tumma eroottinen trilleri. Sen tunnelmat näkyvät hänen ohjaamassaan runoelokuvassakin, jossa näyttelevät Pamela Tola ja Ville Tiihonen.

Mari Rantasila ohjasi Irina Pulkkaa ja Tuomas Rinta-Panttilaa lyhytelokuvassaan. Risto Räppääjiä eli lastenelokuvia ohjannut Rantasila on itse näytellyt eroottisissa kohtauksissa, viimeksi YLE TV1:n Jälkilämmössä.

Tehosteiden erikoismies Jadesoturin ja Saunan ohjaaja AJ Annila ohjasi humoristisesta runosta aikuisten sadun.

Saippuaprinssin ja Kukkia ja sidontaa -elokuvat ohjannut Janne Kuusi on tehnyt yhden kuvan teoksen, jossa pääosaa esittävät Krista Kosonen ja Seppo Pääkkönen.

Elokuvista Toinen jalka haudasta ja Nousukausi sekä tv-sarjoista Tahdon asia ja Mökki tunnettu Johanna Vuoksenmaa on koulutukseltaan valokuvataiteilija. Hän hyödynsi vanhoja taitojaan taidevideomaisessa runoelokuvassaan.

Raati juhlisti elokuvien ensi-iltaa kokoontumalla Kaurismäkien entiseen elokuvateatteriin nykyiseen ravintola Dubrovnikiin pisteyttämään ne elävän yleisön edessä. Raadissa erotiikasta, elokuvista ja runoista keskustelivat Paula Vesala, Juha Itkonen, Virpi Suutari ja Jukka Virtanen. Pistetyttönä toimi ihana drag-artisti Lola Vanilla.

Runot tekstimuodossa:

Marjo Isopahkala
IIISALMI
Kumisaapasrakkaus, Sammakko 2006

Uidaan piisamien seassa
kapean joen sameassa vedessä.
Hylätyllä proomulla nainen
heittää tennispalloa saksanpaimenkoiralle.

Noustaan märälle kivelle,
rakastellaan kevyesti kuin sudenkorennot.

Sinä valut minuun, minä valun veteen,
ja puolen vuoden päästä syntyy
Iisalmen leirintäalueen lähellä
sahatyöläisen näköisiä sammakoita.

Mika Terho
INTOHIMON HULLU HUHTIKUU, Sammakko 2001

Seksi on elämän suola
ne sanovat, mutta minä
olen haavoja täynnä juuri siitä syystä.

-------------------------------------------

En koskaan kertonut
että tunne-elämäni on jäässä
ja siitä arkipäivään romahtavat lohkareet
eivät ole kukkasia, joita joku on hoitanut
päivästä toiseen niille jutellen.

En koskaan kertonut,
että pakeneminen on aina ollut
ainoa keino kantaa vastuuta,
viedä roskat ulos ja tiskata.

En kertonut, koska en tiennyt.

Katson kasvojasi kuin lapsi palatsissa.

Katriina Koskinen
RAKASTAISIN SINUA NIIN …
2000-luvun Decamerone, WSOY 2007

Rakastaisin sinua niin
kuin kaikkea ensimmäistä

hiljaa ja kovaa
niin kuin merta tai ikävää

niin että unohtaisit

niin minä sinua rakastaisin

salaa ovien takana

sinä yönä
sinua niin

Lassi Nummi
KOSKETTAMATTA
Olemassa toisillemme, Otava 2003

Katso tänne, katso
suljetuin silmin.
Ne ovat sinun silmäsi
minä tunnen
vaikka en näe.

Hengitä tänne, hengitä
suljetuin huulin.
Sinun hengityksesi
minä tiedän
vaikka tuskin tunnen.
Ojenna kätesi, ojenna
tänne, tännepäin
aivan hiukan.
Minäkään en uskalla
kuin aivan hiukan.
Jonain päivänä kätemme kohtaavat.
Nyt me lepäämme näin
samalla vuoteella
samassa maailmassa
ja ihmettelemme. Ainakin minä.

Merja Virolainen
KAISLARIPSET VERHOAVAT VIELÄ SUVANNON SILMÄÄ…
Olen tyttö, ihanaa!, Tammi 2004

Kaislaripset verhoavat vielä suvannon silmää,
vielä kohoaa usva,
hehkuva vesi hengittää,

vielä immenkorennot häälennollaan
huojahtavat liki,
viiltävät taivaan vapajamaan,
tummasiipi sydän,
vielä olen kaunis, kun katson sinuun

vaikka olet toisen oma ja oma,
eikä kukaan saa koskaan tietää:

vielä itkevät ihanat rannat,
vielä hymyilee heinäinen maa,
kaikki kostea kimmeltelee
haurasta valoa

vaikka olet toisen oma ja oma,
ja vain minä tiedän ja vain sinä tiedät,
ja senkin että tiedämme:

vielä valittavat vuolaat vedet,
syvät lammet solisevat,
vielä kohisten kieppuvat kosket
katveisissa puroissa

vaikka olet toisen oma ja oma
vaikka meitä ei ollutkaan,

vaikka sinä vain parkkipaikalla
vain sinä vain piirsit sormella
auton tomuiseen takalasiin
puhtaan sydämen kuvan.

Katso aiempien Runoraatien satoa Elävästä Arkistosta.

”Runoraati on yhä leikki, jolla on vakava tarkoitus. Se tekee näkyväksi suomalaista runoutta ja muita taidemuotoja ja koukuttaa keskustelemaan niistä. Kun olen tavannut katsojiamme, on tullut selväksi, että Runoraatia sisaruksineen katsoo niin hiilivoimalan työmies kuin Jorma Ollila”, kertoo Minna Joenniemi.