Sininen imettäjä (S)

Kuuromykkä taidemaalari Joel elää vanhempiensa kanssa pientilalla Pohjois-Suomessa, missä häntä ja hänen maalauksiaan ei arvosteta. Hän ei osaa auttaa maatilalla, vaan sulkeutuu omiin maailmoihinsa. Hänen luovuutensa muusat ovat muille näkymättömiä mielikuvitushahmoja: viittomakieltä puhuva Aino ja sellomusiikilla kommunikoiva Johannes.

Joelia esittää taidemaalari Niilo Hyttinen, jonka teoksia elokuvassa käytetään runsaasti. Aistikokemusta korostavana tyylikeinona on taulujen värikuvaus mustavalkoisen kerronnan keskellä.

Markku Lehmuskallio (31.12.1938) on meillä ja muualla palkittu omaleimainen dokumenttiohjaaja, joka tunnetaan erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon, varsinkin Siperian ja Kanadan, alkuperäiskansojen elämän dokumentoinnista. 1990-luvulta asti Lehmuskallio on tehnyt yhteistyötä Anastasia Lapsuin kanssa. Lapsui on nenetsi, ja yksi pariskunnan yhteishankkeista onkin ollut maailman ensimmäinen nenetsinkielinen näytelmäelokuva Seitsemän laulua tundralta (2001).

Ohjaamisen lisäksi Lehmuskallio on meritoitunut myös kuvaajana, omien tuotantojensa lisäksi mm. elokuvissa Antti Puuhaara (1976) ja Pulakapina (1977). Alusta asti Lehmuskallion dokumenteissa ja draamoissa sekä luonnolla että sen kuvauksella on ollut suuri rooli: se on osa elämää ja kertomusta, jota Lehmuskallion kamera kirjoittaa. Kerronta tapahtuu kuvilla ja tunnelmilla.

Lehmuskallion ensimmäinen pitkä elokuva Korpinpolska (1980) oli draama, jonka pääosassa oli luonto, aiheena luonnon ja byrokratian konflikti. Se palkittiin kunniamaininnalla Berliinin elokuvajuhlilla ja Suomessa Jussi-patsaalla. Samalla luontolähtöisellä linjalla jatkoi Skierri – vaivaiskoivujen maa (1982); tällä kertaa luontoon rinnastui saamelaisyhteisö, joka luonnon tavoin oli uhattuna.

Sinisen imettäjän jälkeen Lehmuskallio suuntautui selvemmin dokumentteihin: Inuksuk (1988) lähestyi vielä fiktion keinoin inuiittien kulttuuria, mutta Minä olen (1992) aloitti alkuperäiskansojen elämää ja kulttuuria kuvaavien dokumenttien ainutlaatuisen ketjun. Dokumentteja on kertynyt tusinan verran 20 vuodessa.