Taiteen maantiede: Saksa

Monet taidehistorian kaikkein suurimmista mestareista ovat saksalaisia: Dürer, Holbein, Caspar David Friedrich, Otto Dix, Joseph Beuys... Kuitenkin kahden maailmansodan jälkeen Saksan kulttuuriperintö on joutunut kyseenalaiseen valoon. On uudelleenarvioinnin paikka. Andrew Graham-Dixon muistuttaa, kuinka Saksa on vaikuttanut taidehistoriaan yhtä syvällisesti kuin Italia tai Ranska.

Kolmiosaisessa sarjassa perehdytään Saksan taiteen suuriin teemoihin: maisemaan, kansanperinteeseen ja kansalliseen identiteettiin.

Osa 1: Jaettu maa. Matka alkaa Reinin laaksosta, joka on keskiaikaisen taiteen aarreaitta. Kölnissä Stefan Lochner lisäsi tuttuihin Raamatun tarinoihin dramatiikkaa ja vaaran tuntua. Mainzissa 1400-luvulla Johann Gutenberg aloitti kirjapainollaan vallankumouksen myös kuvataiteessa: syntyi massatuotettu painokuva, jonka suuria mestareita myös Dürer oli.

Osa 2: Unelma ja kone. Baijerin vuorilla luotiin saksalainen kansallistunto ja identiteetti. Caspar David Friedrich oli ensimmäinen suuri romanttinen taidemaalari, jonka maalaus Vaeltaja sumujen yllä on koko taidesuuntauksen määrittävä teos. Kansallismieltä viljelivät nasaretilaisveljiksi itseään kutsuneet taiteilijat, jotka elivät entisessä luostarissa kuin munkit. Dresdenissä Ernst Kirchner ja Otto Dix yhdistivät uusia aiheita renessanssin perintöön.

Osa 3: Hitlerin varjossa. Berliinissä Hannah Höch, George Grosz ja John Heartfield tekivät Sveitsissä syntyneestä Dadasta poliittisen, äärivasemmistolaisen taidesuuntauksen. Lähistöllä sijainneessa Bauhausissa opiskeltiin uutta tekniikkaa ja historiasta vapaata taidetta. Berliinissä tutustutaan myös suurkaupungin uusimpaan arkkitehtuuriin ja yhteen maailman merkittävimmistä taidekauppiaista.