Teemalauantai: West Side Story

New Yorkin jengitappeluiden keskelle siirretty, tanssittu ja laulettu Romeon ja Julian tarina - siinä ainekset 1950-luvun lopun näyttämöiden jättimenestykseen. West Side Story toi katujen kovan todellisuuden Broadwaylle niin vauhdikkaasti, svengaavasti ja tyylikkäästi, että musikaalien maailma ei enää ollut entisensä.

Musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla 1957. West Side Story -elokuva valmistui neljä vuotta myöhemmin, ja menestys vain yltyi: elokuva voitti peräti kymmenen Oscaria, ja esimerkiksi Pariisissa sitä esitettiin yhtäjaksoisesti 249 viikkoa eli lähes viisi vuotta.

West Side Storyn musiikin sävelsi Leonard Bernstein, koreografiat rakensi Jeremy Robbins, laulujen sanat loi Stephen Sondheim ja tarinan kirjoitti Arthur Laurents. Elokuvan ohjaajaparikseen Robbins sai kokeneen Robert Wisen, ja tarinan sovitti valkokankaalle Ernest Lehman.

West Side Storyn rytmi vetää valkokankaalla mukaansa ensi sekunneista alkaen. Kamera lähestyy ilmasta Manhattanin Upper West Siden slummeja. Vuokrakasarmien betonisilla takapihoilla alkaa kuulua sormien napsutusta. Keskenään taistelevat nuorisojengit, Jets ja Sharks, ovat kulmilla. Pian ollaan keskellä jengitappelua, jonka jokainen liike ja ääni on musiikin ja koreografian juhlaa.

Tarinan ytimessä on jengisodan eri puolilla olevien nuorten traaginen rakkaustarina. Puertoricolaista Mariaa ja ”perusamerikkalaista” Tonya näyttelivät Natalie Wood ja Richard Beymer. Enemmän sähköä oli kuitenkin sivuosien Rita Morenossa ja George Chakirisissa - kumpikin palkittiin osastaan Oscarilla.

West Side Storyn ikivihreitä lauluja ovat Tonight, I Feel Pretty, America, Maria, A Boy Like That, Somewhere ja One Hand, One Heart. Elokuvassa pääparin lauluosuudet dubbasivat Jimmy Bryant ja Marni Dixon.

Uusintaensi-illan aikaan vuonna 1968 elokuvaa mainostettiin näin: ”Toisin kuin muut klassikot West Side Story nuortuu.” Nyt on hyvä tilaisuus tarkistaa, miten viisikymppinen musikaali on kestänyt aikaa.

Leonard Bernstein (1918-1990) palasi West Side Storyn pariin vuonna 1985, kun Deutsche Grammophon pyysi säveltäjää johtamaan sen levytyksen. Bernstein ei ollut itse aiemmin johtanut omaa teostaan.

Christopher Swann ohjasi perusteellisen, intiimin ja paljastavan dokumentin Bernstein ja tähdet studiossa (Leonard Bernstein Conducts West Side Story) tuon levytyksen tekovaiheista. Kamera seuraa levyn syntyä Bernsteinin olohuoneessa pidetyistä ensimmäisistä harjoituksista alkaen. Bernstein itse toimii dokumentin kertojana, ja hänen lisäkseen haastatellaan muun muassa levyn pääsolisteja Kiri Te Kanawaa (Maria), José Carrerasia (Tony), Tatiana Troyanosia (Maria) ja Kurt Ollmannia (Riff). Dokumentissa on tietysti runsaasti musiikkia ja kokonaisia studiossa esitettyjä lauluja.

Bernsteinin tiukka komento näyttää ottavan erityisen koville José Carrerasilla. Hän tuskailee ääntämyksen kanssa: porukan ainoana espanjalaisena juuri hänen on esitettävä valkoista Tonya. Jo nuorena tyttönä West Side Storya rakastanut Kiri Te Kanawa sen sijaan näyttää nauttivan yhteistyöstä Bernsteinin kanssa. Hän toteaa huvittuneena: ”Bernstein on monien tunteiden mies.”

Levytys ja dokumentti ovat historiallisia: ihan kuin Mozart olisi itse puhumassa sävellystensä tempoista, niin kuin Kiri Te Kanawa toteaa. Bernsteinin levytystä seuratessa voi tietysti pohtia, ovatko juuri oopperatähdet tämän katu-uskottavaksi tarkoitetun musikaalin parhaita tulkkeja. Mutta jos maestro on itse sitä mieltä…

Dokumentissa Bernstein itse paljastaa aluksi pohtineensa, olisiko 1950-luvulla sävelletty näyttämömusiikki jo vanhentunutta. Hänen loppupäätelmänsä West Side Storysta on hieno: ”Omalla hassulla, pienellä, hullulla tavallaan se on klassikko.”

(kirjoittanut Kati Sinisalo)