Tuntematon sotilas (12)

Samoista lähtökohdista voi syntyä kaksi hyvin erilaista, ansiokasta teosta. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kaksi elokuvaversiota nähdään itsenäisyyspäivänä Teemalla.

Romaani Tuntematon sotilas ilmestyi joulukuussa 1954. Jälkikäteen on vaikea kuvitella, että siitä otettiin aluksi vain vähän yli neljäntuhannen kappaleen painos! Tämä kirja oli kuitenkin selvästi juuri se sotamuistomerkki, jota Suomen kansa oli odottanut.

Romaanista tehty elokuvasovitus valmistui alle vuodessa. Kun romaani ilmestyi joulukuussa 1954, elokuvasopimus tehtiin jo loppiaisena ja kuvaukset alkoivat Edvin Laineen johdolla vielä saman talven lumilla. Ennätyssuuri tuotanto kohtasi suuria vaikeuksia, mutta tekijät tiesivät varmasti, ettei työn alla ollut mikä tahansa elokuva. Elokuva sai ensi-iltansa joulun alla 1955, ja sen jälkeen 2 800 000 suomalaista on nähnyt sen elokuvateatterissa. Jo heti ensi-illan jälkeen oli selvää, että Edvin Laineen nuorista sotilaista oli tullut suomalaisten uusia ”ikuisia matkatovereita”, niin kuin Hufvudstadsbladetin kriitikko sen sanoi.

Televisiossa Yle esitti Tuntemattoman ensi kerran vuonna 1967, jolloin se sai 2 280 000 katsojaa – television katsojaennätys on vuodelta 1979, jolloin Tuntematonta katsoi melkein 2,6 miljoonaa suomalaista, yli puolet kansasta.

Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas oli valmistuessaan vuonna 1985 myös kaikkien aikojen kallein suomalainen elokuva. 30 vuotta aiemmin valmistuneen vanhan Tuntemattoman uusintaversiona se ei muutenkaan ollut mikä tahansa filmi vaan herätti paljon keskustelua.

Ajatus uudesta elokuvaversiosta oli herännyt jo 60-luvulla, jolloin Jörn Donner osti elokuvaoikeudet kirjaan. Matti Kassila oli eräässä vaiheessa mukana hankkeessa, mutta lopulta ohjaajaksi tuli Mollberg, jota Väinö Linnakin piti sopivan rohkeana taiteilijana. Myös Jouko Turkan teatteriversio vuonna 1979 oli tehnyt Linnaan suuren vaikutuksen. Uutta Tuntematonta kirjoitettaessa Linna oli mukana neuvonantajana yleisellä tasolla, mutta suurimman käsikirjoitustyön teki Veikko Aaltonen.

Elokuvan valmistuttua ja jo sitä ennen käytiin poleemista keskustelua: häpäiseekö entistä sodanvastaisempi tulkinta kansallisen puolustustaistelun monumentin; heiluuko käsivarakamera liikaa? Julisteeseenkin oli valittu kauhuissaan oleva Riitaoja, Linnan hahmoista surkein ja murheellisin. Katsojamenestys oli kuitenkin suuri ja Jussi-gaalassa palkittiin ohjaaja Mollberg sekä näyttelijöistä Risto Tuorila ja Paavo Liski. Joka tapauksessa Mollbergin elokuva on kestänyt aikaa, ja nuoret näyttelijät–todella nuoret toisin kuin Edvin Laineen versiossa–tekevät omannäköisensä roolisuoritukset yrittämättä suotta jäljitellä kansakunnan muistiin syöpyneitä mustavalkoisia jermuja, sankareita ja veitikoita. Molemmille tulkinnoille on tilaa, mistä voi nyt vahvistua katsomalla uuden ja vanhan rinnakkain.