TV-arkisto: Näköradion kehitys

Digitelevisio täyttää kymmenen vuotta, mutta tv-tekniikka oli ehtinyt mullistua jo moneen otteeseen ennen digimaailmaan siirtymistä. TV-arkiston paketissa annetaan muun muassa värineuvontaa ja muistutetaan TV-lupatarkastajista.

Suomalaisen television historiaa kirjoitettiin 27.8.2001, kun Yleisradio aloitti digitaaliset tv-lähetykset. Lähetysten alkamista tervehdittiin kansalliseen tapaan valtavalla murinalla ja marinalla, varsinkin kun oli tiedossa, että vanhasta analogisesta lähetystekniikasta joudutaan kymmenen vuoden sisällä luopumaan. Maalaistupiin jouduttaisiin ostamaan uusi vastaanotin, tai ainakin digisovitin eli boksi.

Yhtä suurta marinaa ja murinaa oli ilmassa, kun Yleisradio aloitti säännölliset televisiolähetykset ensin koemielessä 1957 ja sitten Suomen Television nimellä tammikuussa 1958. Tekniikan edistämissäätiön mainosrahoitteinen TES-TV oli avannut lähetyksensä jo vuonna 1955, mutta sen näkyvyysalue keskittyi vain Helsinkiin, joten sen toiminta ei synnyttänyt kansalaispaniikkia.

Kun Yle aloitti televisiotoiminnan, vastaanottimien määrä Suomessa räjähti kasvuun, ja pian konkurssiharavaksi nimetty antenni koristi maalaistalojen kattoja. Lars-Eric Malmlundin ja Mikko Anttikosken parikymmenminuuttinen tuokiokuva TV-ilta maalaistalossa (1965) kertoo hyvin välittömästi ja eleettömästi, millaiseen rooliin televisio suomalaiskodeissa solahti. Ohjelmassa seurataan yhden maalaistalon elämää, joka illalla keskittyy tuvan nurkassa olevan vastaanottimen ympärille.

Televisio toi haja-asutetulle maaseudulle aivan uudenlaista vilskettä ja sosiaalisuutta, kun kylän ensimmäistä televisiota saavuttiin katselemaan pitkänkin matkan takaa. Viikolla mitään kilpailevaa ilta-aktiviteettia ei ollut, viikonloppuisin järjestettiin ehkä tanssit tai elokuvaesitys kymmenien kilometrien päässä sijaitsevalla seuraintalolla. Televisio yhdisti maatilan sukupolvet saman aiheen äärelle.

Televisio vakiintui osaksi kodin sisustusta. Seuraava suuri muutos oli askel mustavalkoisesta maailmasta värien todellisuuteen. Yleisradion värikoelähetykset alkoivat 1968, väriohjelmia alettiin lähettää vuonna 1969. Tv-lupaan tuli laitekohtainen värilisälupamaksu.

TV2:n väristudio Tohloppiin valmistui vuonna 1974. Kehitys vei vääjäämättä kohti värillisyyttä, kun MTV aloitti värituotannot 1976 ja Ylen uutisstudiokin muuttui väristudioksi 1977.

Värisiirtymä nostatti murinaa ja marinaa: luonnottoman näköistä, räikeät värit ja näkyykö enää mustavalkoiset ollenkaan. Väritelevisiot olivat kalliita, ja ne yleistyivätkin lopullisesti vasta 1980-luvulla. Mustavalkovastaanottimien lupamaksu poistui vasta vuonna 1996.

Kansa kesti nurisematta pienempiä televisiotekniikan uudistuksia: Ylen Teksti-tv aloitti vuonna 1981 ja NICAM-stereolähetykset alkoivat vuonna 1988. Videonauhurit ja lautasantennit yleistyivät ja toivat oman teknisen lisänsä kodin viihde-elektroniikkaan. Kanavamäärä kasvoi, 1990-luvulla aloittivat MTV3 ja Nelonen omilla lähetyspaikoillaan.

Digitelevisio muutti jälleen television katsomisen perinteitä, kun ajansiirtotoiminta mahdollisti katsomisen aloittamisen vaikkapa vartin myöhässä. Joillekin digitelevisioon liittyi suurempiakin odotuksia, ja kuten vuonna 2002 tehdystä Digi-tv:n ABC –ohjelmasta huomataan, odotukset eivät aina olleet täysin realistisia.

TV-arkiston Näköradion kehitys -iltaa on höystetty televisioon liittyvillä tietoiskuilla eri aikakausilta.