TV-arkiston Kino: Miehen tie

Nyrki Tapiovaara oli 1930-luvun terävimpiä suomalaisia elokuvakriitikoita ja suomalaisen elokuvakerholiikkeen perustajia. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan. Lyhyeksi jääneestä ohjaajan urastaan huolimatta häntä pidetään yhtenä taiteellisesti korkeatasoisimmista suomalaisista ohjaajista.

Tapiovaara ehti vain muutamassa vuodessa ohjata viisi ansiokasta elokuvaa. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema (1938). Se perustuu Runar Schildtin novelliin "Lihamylly" ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarin-venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset.

Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi vuonna 1940 valmistunut Miehen tie. Juuri Nobel-palkinnon saaneen F.E. Sillanpään romaani sai Tapiovaaralta innoittuneen tulkinnan, jossa ohjaaja palasi aistilliseen maalaismaailmaan, nyt modernin maailman hengessä. Mirjami Kuosmanen sai väkevän naispääroolin Vormiston Almana.

Elokuva jäi ohjaajaltaan kesken hänen kaaduttua partiotehtävissä Laatokan Karjalan rintamalla kaksi viikkoa ennen talvisodan päättymistä. Elokuvan ohjasi loppuun näyttelijä Hugo Hytönen. Käytännössä elokuvan loppuun saattamisesta vastasi tuottaja ja kuvaaja Erik Blomberg tuoreen vaimonsa Mirjami Kuosmasen kanssa.

He muokkasivat käsikirjoitusta ja panivat henkilöiden tärkeysjärjestyksen uusiksi, sillä monet näyttelijät olivat Tapiovaaran tapaan kuolleet sotatoimissa. Hytösen vastuulle jäi henkilöohjaus. Eräitä kohtauksia oli kuvattava uudelleen ja tarinan kehittely oli saatava vastaamaan uutta tilannetta. Blombergin mukaan Miehen tiessä pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon Tapiovaaran henkeä.

Elokuvaa pidetään puutteistaankin huolimatta mestariteoksena, jossa päähenkilöiden mielenliikkeet saavat vahvan vertauskuvansa vuodenaikojen ominaispiirteistä ja luonnon kiertokulusta, joka on välinpitämätön ihmisten surulle ja ilolle.