Työmiehen päiväkirja (12)

Ei yksin leivästä, ei yksin rakkaudesta: Risto Jarvan päätöihin lukeutuva Työmiehen päiväkirja on arkisilla huolilla ja ristiriidoilla sävytetty hitsaajan ja konttoristin rakkaustarina. Elokuvan nuorta avioparia esittävät Elina Salo ja Paul Osipow.

Vuonna 1967 valmistunut elokuva alkaa Juhanin ja Ritvan häistä. Nuoren parin onnea horjuttavat kuitenkin rahahuolet, vieraantuminen, uskottomuus ja poliittiset ristiriidat. Toisella paikkakunnalla työskentelevä Juhani ajautuu sänkyyn toisen naisen kanssa ja tuntee syyllisyyttä. Samaan aikaan yksinäinen Ritva masentuu ja saa keskenmenon.

Jarva haki uudenlaista realistista otetta valitsemalla elokuvan miespääosaan taidemaalari Paul Osipowin, joka oli näyttelijänä amatööri. Idean tähän Jarva sai tiettävästi tsekkiläisen Milos Formanin tavasta käyttää amatöörinäyttelijöitä elokuvissaan. Naispääosaan Jarva valitsi Elina Salon, joka oli näytellyt myös Jarvan varhaistyössä Yö vai päivä (1962).

Lisää spontaaniuden tuntua näyttelijäilmaisuun Jarva loi antamalla näyttelijöille mahdollisimman vähän harjoitusaikaa ja salaamalla käsikirjoituksen loppuratkaisun heiltä niin pitkään kuin mahdollista.

Realistinen kuvaus työläisperheen arjesta sai ihastuneen vastaanoton ja nosti Jarvan aikansa arvostetuimmaksi ohjaajaksi. ”Suomalainen elokuva on syntynyt”, ”elämys jokaiselle, joka odottaa kotimaisen elokuvan uutta tulemista” ja ”suomalaisessa elokuvassa toistaiseksi ainutlaatuinen saavutus”, todettiin arvioissa.

Työmiehen päiväkirjaa pidetään yhä Jarvan 1960-luvun päätyönä ja ensimmäisenä suomalaisena työläiselokuvana. Se voitti useita palkintoja, myös ulkomailla, ja Jarva sai elokuvan ohjauksesta ja leikkauksesta myös Jussi-palkinnon.

11 pitkää elokuvaa ja lukuisia lyhytelokuvia ohjannut Jarva menehtyi vuonna 1977 auto-onnettomuudessa vain 43-vuotiaana. Hän oli palaamassa taksilla Jäniksen vuosi -elokuvansa ensi-illasta.

Aki Kaurismäen Varjoja paratiisissa -elokuvalla alkaneen Kesäkinon työläisillan päättää Juho Kuosmasen lyhytelokuva Kestomerkitsijät.