Valkoinen kääpiö (12)

Timo Humalojan eksistentialistisella pohdiskeluelokuvalla on tieteiskuvitelman alku: kaivosinsinööri Martin Borgin ollessa Lapissa rautakaivoksen uumenissa Kuolan niemimaalla ja Jäämerellä tapahtuu ydinräjähdyksiä ja Suomen pohjoisosiin julistetaan hätätila. Kaivostyöntekijät ja Borg raivaavat tiensä ulos kaivoksesta ja takaisin sivilisaation pariin.

Vuotta myöhemmin Martin Borg sairastuu leukemiaan, ja elokuva kääntyy pohdiskelemaan ihmisyyttä, tunteiden kuolemista ja kuolemaa. Borg uneksii vaaleasta naisesta, joka saattaa olla kuoleman tai elämän symboli, mutta arkitasolla hän joutuu viiltämään kätensä todistaakseen, että hänessä virtaa vielä verta.

Elokuvan lopputeksti avaa otsikon merkityksen: "Valkoiseksi kääpiöksi kutsutaan sammunutta, energiansa loppuun polttanutta, keskikokoista aurinkoa, jonka jäljelle jäänyt massa on tiivistynyt äärimmäisen tiheyden omaavaksi, hitaasti jäätyväksi, maan kokoiseksi taivaankappaleeksi."

Timo Humaloja oli tehnyt ohjauksia Mainos-tv:n Teatterituokioon jo 1970-luvun lopulta lähtien ja Valkoinen kääpiö oli hänen ensimmäinen teatterielokuvansa. Humaloja on luonut pitkän uran televisio- ja radio-ohjaajana. Seuraavaa teatterielokuvaa Laina-aika saatiin odottaa viisitoista vuotta.

Elokuva perustuu Bo Carpelanin aiheeseen. Martin Borgin roolissa nähdään Kari Heiskanen, joka oli noihin aikoihin huippusuosittu television komediasarjoista Velipuolikuu, Mutapainin ystävät ja Tabu.