Valkoiset ruusut (7)

Hannu Lemisen vuonna 1943 ohjaama Valkoiset ruusut on elegantti melodraama vastakaiuttomasta rakkaudesta. Elokuvan päähenkilöt ovat huoleton menestyskirjailija Arvo ja tähän jo lapsena palavasti rakastunut yksinäinen Auli. Heitä näyttelevät Tauno Palo ja Helena Kara.

Elokuva perustuu itävaltalaisen Stefan Zweigin pienoisromaaniin Brief einer Unbekannten, josta Max Ophüls ohjasi muutama vuosi myöhemmin Hollywoodissa elokuvan Kirje tuntemattomalta naiselta.

Tarina alkaa Helsingistä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Suosikkikirjailija Arvo Helavalta on palannut maailmalta juhlimaan 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän on saanut jo kymmenenä syntymäpäivänään valkoisia ruusuja tuntemattomalta ihailijalta. Tällä kertaa ruusuja ei tule. Sen sijaan palvelija ojentaa kirjailijalle paketin, jossa on päiväkirja. Omistuskirjoituksena on "Sinulle, joka et koskaan tuntenut minua".

Arvo alkaa lukea: ”Kuollut kertoo näillä lehdillä sinulle elämästään, elämästä, joka on ollut sinun ensimmäisestä tietoisesta hetkestäni viimeiseen hengenvetooni asti.”

Aulin traaginen tarina kerrotaan elokuvassa takaumina. Hänen elämänsä kulkua on ohjannut yksipuolinen rakkaus häntä vanhempaan kirjailijaan, naisia surutta vaihtavaan Arvo Helavaltaan. Auli on rakastunut Arvoon jo ennen kuin on tätä tavannut, tämän romanttisten kirjojen kautta. Kun kirjailija muuttaa samaan taloon kuin nuori Auli, tytön kohtalo on sinetöity.

Helena Kara totesi roolistaan ensi-illan aikoihin: "Uskon jokaisen todellisen naisen elämässä olevan tällaisen kauden, jolloin hän tuntee itsensä hyljätyksi, väärin ymmärretyksi, täynnä komplekseja olevaksi ja kuitenkin koko olemus kaipaa vain hellyyttä ja rakkautta."

Valkoiset ruusut palkittiin kaikkien aikojen ensimmäisessä Jussi-juhlassa vuonna 1944 parhaasta ohjauksesta ja parhaasta kuvauksesta. Elokuvan kuvasi Felix Forsman. Musiikin sävelsi Väinö Haapalainen.

Huom! Valkoiset ruusut esitetään pikauusintana sunnuntaina 7.7. klo 15.15.