Yhteinen sävel

Yhteinen sävel on kuusiosainen dokumenttisarja, joka kertoo Suomen ja Neuvostoliiton rinnakkaiselon kepeydestä ja kipeydestä kevyen musiikin keinoin. Yhteinen historiamme on ollut välillä vaivalloinen, mutta sävelmien tietä olemme kuitenkin kulkeneet sopuisasti yhtä jalkaa. Yhteinen slaavilainen kaiho tai riehakkuus on vedonnut suomalaisiin herkemmin kuin tasaisen pirteä ruotsalaisuus.

Ari Matikaisen vuonna 2009 ohjaamassa dokumenttisarjassa kuljetaan musiikin ja laulujen matkassa historiaa sotaa edeltävistä vuosista aina Neuvostoliiton hajoamiseen. Matkan varrella piirtyy kuva paitsi yhteisestä musiikillisesta historiastamme myös asioista, josta emme aiemmin ole tohtineet puhua. Sävykkäässä sarjassa aikalaiset kertovat tunteikkaita tarinoita yhteisen sävelen etsimisen taipaleelta kulkiessamme kohti uutta suvaitsevaisuutta.

Jaksot:

1. Elämää juoksuhaudoissa
Elämää juoksuhaudoissa sävelmä oli tuttu molemmin puolin rajaa. Usko Kempin sanoituksen myötä tuosta venäläisestä klassikosta tuli yksi talvi- ja jatkosodan tunnuskappaleista.

Musiikin kautta löytyi niin vahva yhteys itänaapuriin, jota ei pystytty millään poliittisella ideologialla murskaamaan. Myöhemmin kun sotien veteraanit alkoivat tavata toisiaan, ei ollut ongelmia löytää yhteisiä sävelmiä: toiset lauloivat venäjäksi, toiset suomeksi, ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton!

Mukana ohjelmassa: Kalervo Kärki, Maarit Niiniluoto, Ossi Runne, Pekka Gronow, Lasse Lehtinen, Reijo Nikkilä ja Erkki Liikanen.
Elämää juoksuhaudoissa Elävässä arkistossa

2. Mandchurian beat
Romanttinen iskelmä palasi kunniaansa sotien jälkeen 1950-luvulla. Tanssilavakulttuuri kukoisti ja tuoreet naissolistit kiersivät tanssilavoja viihdyttämässä sodasta toipuvaa kansakuntaa.

Ajanjakso oli poliittisesti hyvin kihelmöivää. Lauluissa ei ylistetty suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vaan elämää itsessään. Yhteiset sävelet irrotettiin politiikasta. Laila Kinnusen venäjäksi esittämää Mandchurian kummut kappaletta suomalainen yleisö saattoi toivoa saman illan aikana useita kertoja.

Glamour alkoi kuitenkin 60-luvun lopulla hiipua. Poliittinen mielipidesuuntaus siirtyi oikealta vasemmalle, sillä nuori-ikäpolvi oli saanut sodan jättämistä traumoista tarpeekseen. Iki-ihania slaavilaismelodioita ei kuitenkaan unohdettu, vaikka laululiikkeen poliittisesti kantaaottavat laulut ja rock ja pop jyräsivätkin tiensä nuorison suosioon. 2000-luvun iskelmäntekijätkin palaavat yhä uudelleen venäläisten iskelmäklassikoiden pariin. Ne koskettavat ja puhuttelevat meitä yhä. Ne tuntuvat meidän omilta sävelmiltä.

Mukana ohjelmassa: Pekka Gronow, Pekka Jalkanen, Ossi Runne, Maarit Niiniluoto, Terttu Väntänen, Lasse Lehtinen, Kaisa Korhonen, Esa Pulliainen, Annikki Tähti ja Milana Misic.
Mandchurian beat Elävässä arkistossa

3. Alla venäläisen kuun
Suomen Itsenäistymisen aika ja toinen maailman sota olivat viimeinen niitti vihan lietsonnassa venäläisiä kohtaan. Siitä lähtien emigranttien jälkipolvi on hakenut paikkaansa ja opetellut olemaan korostamatta taustaansa. 1960-luvun loppu puolella tapahtui kiintoisa ilmiö: venäläisemigranttien jälkipolvi alkoi nousta musiikkielämänvaikuttajiksi. Mm. Kirka ja Viktor Klimenko olivat uuden tilanteen edessä. Sai olla se mikä on, eikä sitä tarvinnut enää hävetä.

Mukana ohjelmassa: Viktor Klimenko, Georg Babitzin, Olli Ahvenlahti, Gugi Kokljuschkin ja Georg Dolivo.
Alla venäläisen kuun Elävässä arkistossa

4. Moskovan valot
Suomalaiset turistit vyöryivät Neuvostoliittoon 1960-luvulla. Elintasoerot houkuttivat suomalaisia öykkäröimään. Vodkaa sai helposti ja halvalla ja jähmeät suomalaiset ottivat siitä kaiken ilon irti kun kerrankin pääsivät rentoutumaan.

Presidentti Kekkosen luomia hyviä suhteita Neuvostoliittoon pidettiin arvossa. Suomi taiteili kieli keskellä suuta, jotta ei olisi toimillaan vaan mitenkään ärsyttänyt suurta Neuvostoliittoa. Ei haluttu ongelmia Neuvostoliiton eikä Kekkosen kanssa.

Mukana ohjelmassa: Lasse Lehtinen, Esko Seppänen, Reijo Nikkilä, Pertti Salolainen ja Anna Hiltunen.
Moskovan valot Elävässä arkistossa

5. Mä mistä löytäisin sen laulun
Vauhdikkaan idänkaupan ja matkailun ohessa myös kulttuurikauppa oli vilkasta 1980-luvulla. Elettiin virallisen naapuriystävyyden aikaa.

Suomalaiset solistit osallistuivat Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton isoille musiikkifestivaaleille ja hankkivat kokemuksia esiintymisestä isojen orkestereiden kanssa, suurilla estradeilla, suurille yleisöille.

Musiikintekijämme kävivät myös ahkerasti biisinhakumatkoilla. Tarjonta itänaapurissa oli runsasta, sekalaista ja puuduttavaa. Sitkeä työ palkittiin ja tusinakappaleiden seasta löytyi todellisia helmiä - kappaleita, jotka iskeytyivät suomalaisiin sydämiin. Materiaalia kuljetettiin kuriiripostilla, lomailijoiden matkalaukuissa ja välikäsien kautta Suomeen musiikintekijöidemme työstettäviksi.

Mukana ohjelmassa:Tero Heinänen, Jukka Mallinen, Raimo Henriksson, Turkka Mali, Reijo Nikkilä, Tauno Äijälä ja Anja Tyrväinen.
Mä mistä löytäisin sen laulun Elävässä arkistossa

6. Tere perestroika
Suomalaiset rockbändit pääsivät nauttimaan Neuvostoliitossa megasuosiosta ja niitä kohdeltiin kuin The Beatles yhtyettä konsanaan. Bändien esiintyminen ja kohkaaminen lavalla oli jotain ennen näkemätöntä ja käsittämätöntä. Neuvostoliitossa ei ollut aiemmin ollut vaihtoehtokulttuuria eikä rockista saanut puhua. Ääriliikkeet nostivat kuitenkin päätään.

1980-90-luvun vaihteessa ilmapiiri muuttui ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä suomalaisten rockbändien bilettäminen rajan takana hiipui. Oli hetkeksi hyvästien aika. Kunnes Leningrad Cowboys -yhtye tuli ja herätti musiikillisen ystävyyden uudelleen yhtä näyttävästi ja vaikuttavasti kuin Puna-armeijan kuoro messuhallissa 50 vuotta aiemmin.
Tere perestroika Elävässä arkistossa

Yhteinen sävel - Satumaa