Ylösnousemus (7)

Elokuva alkaa siitä, kun ekonomisti Heikki Ponsimaa lavastaa oman itsemurhansa. Hän on lähettänyt esimiehelleen kirjeen, jossa kertoo kokeneensa, ettei häntä arvostettu. Esimiehen ja työtoverin tehtäväksi jää viedä kuolinviesti leskelle.

Ponsimaa naamioituu tarjoilijaksi omaan perunkirjoitukseensa kuullakseen, miten häntä surraan ja muistellaan. Mutta kaikki ei käykään hänen suunnitelmiensa mukaan.

Anssi Mänttärin satiiri on kuin Frank Capran iki-ihana jouluklassikko Ihmeellinen on elämä (1945) mustan, rikkinäisen peilin kautta heijastettuna. Capran elokuvassa enkeli näyttää itsemurhakandidaatille, millainen maailma olisi ollut ilman häntä. Mänttärin satiirissa valeitsemurha paljastaa, että kukaan ei oikeasti jäisi kaipaamaan Heikki Ponsimaata.

Mänttäri ohjasi ja kirjoitti vuosikymmenen aikana 11 pitkää elokuvaa; Ylösnousemus (1985) sijoittuu hänen tuotteliaimpaan vaiheeseensa. Samana vuonna valmistui myös toinen keski-ikäisen miehen ajelehtivaa itsensä etsimistä kuvaava kokopitkä, Viimeiset rotannahat (1985). Siinä Mänttäri esitti itse pääroolia, Ylösnousemuksen pääosassa on aikansa kohujulkkis Ilkka Kylävaara.

Ohjaaja-dramaturgi Kylävaara oli valmistunut Teatterikoulusta teatteritieteen maisteriksi, ja toiminut ohjaajana mm. Ryhmäteatterissa. 1980-luvulla hän oli enimmäkseen julkisuudessa teräväkielisenä ja ilkeilevänä satiirikkona ja kolumnistina, sekä epäonnistuneiden sijoituskauppojensa, miljoonavelkojensa ja julkisuushakuisten lausuntojensa vuoksi myös paparazzien ilkeilyn kohteena. Kylävaaran nousukiito kilpistyi 1990-luvun lamaan ja epäonnisiin kiinteistösijoituksiin.

Elokuvan tunnusmusiikin Mänttäri tilasi Juice Leskiseltä, joka teki Grand Slamin kanssa nimikkobiisin, jota ei ole koskaan levytetty. Sen kaikki säkeistöt löytyvät YouTubesta.