Yö meren rannalla

Erkko Kivikosken viimeinen ohjaustyö kertoo yhdestä tunnevoimaisesta kesäyöstä huvilalla.

Elokuvalla Yö meren rannalla ohjaaja Erkko Kivikoski palasi kotimaisen elokuvan kentälle seitsemän vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuva, Laukaus tehtaalla (1973) oli ollut raporttimaisesti etäännytetty kuvaus työyhteisöstä. Nyt asetelma oli lähes päinvastainen: Yö meren rannalla on tiukasti rajattu ja intiimi kamarielokuva, jossa seitsemän ihmistä viettää yhdessä puoli vuorokautta huvilalla saaressa.

Elokuvan käsikirjoitus pohjautuu Juha Nummisen haastatteluteokseen ”Minä keski-ikäinen mies” (1979). Sen muokkasivat ohjaajan kanssa Eila Pennanen ja Pirjo Hokkanen.

Päähenkilöt Mikko ja Liisa ovat kutsuneet huvilalleen ystävänsä Hessun ja Erikin, joista edellinen on tuonut matkassaan uuden nuorikkonsa. Yllätysvieraiksi saapuvat veneellä huvilan omistajien Liisa-tytär avopuolisoineen. Henkilöt edustavat harmaata, mutta hyvin toimeentulevaa keski-ikäistä keskiluokkaa: ammateista löytyy virastoarkkitehti, farmaseutti, rakennusurakoitsija ja luonnontieteilijä.

Ilta sujuu saunoen, syöden ja juoden, ja hiljalleen roolit alkavat karista ja ihmisten sisällä kytevä epäviihtyvyys nousta pintaan. Ulkoisen hyvinvoinnin kuori naarmuuntuu ja paljastaa nuhruisemman pinnan.

Erkko Kivikosken asenne elokuvan henkilöitä kohtaan on hellän ymmärtävä ja intiimi: heidän heikkoutensa näytetään, mutta kuvaukseen ei liity häpeään saattamisen tai ivaamisen vivahteita. Näytteleminen on kautta linjan rennohkoa ja uskottavaa, ja henkilöhahmot elämänmakuisia ja monisärmäisiä.
Jussi-patsaan saivat niin ohjaaja kuin näyttelijät Pertti Palo ja Eeva Elorantakin.