Matkustaisinko Karibialle
Miksi kannattaisi matkustaa Karibian meren saarille? Sää tulee varmaan ensimmäisenä mieleen. Aivan yhtä tärkeä puoltaja on turvallisuus. Varkaat vähenevät, kun saaret pienenevät, tämä laki pätee kaikkialla. Varkauksien ohella väkivaltarikokset ovat pienten Antillien saarilla lähes tuntemattomia.
Malariaa ja muita trooppisia sairauksia ei ole tai ne ovat hyvin harvinaisia. Myrkyllisiä tai muuten vaarallisia eläimiä ei yleensä ole. Kaduilla saa kävellä rauhassa, ei ole tyrkyttäjiä, sisäänheittäjiä eikä huijareita jaloissa pyörimässä. Seksiseuraakaan ei tyrkytetä.
Karibian retkestä innostuneen täytyy kuitenkin nähdä tavallista enemmän vaivaa maantiedon ja kalenterin kanssa. Erityisesti et halua olla Karibian merellä samaan vuodenaikaan hurrikaanien kanssa. Uimarannalle haluavan ei kannata sännätä sademetsään tai kalliosaarelle ja päinvastoin. Matkan suunnitteluun on varattava aikaa myös, jos budjetti ei ole rajaton. Karibialle voi matkustaa halvallakin, mutta se vaatii vaivannäköä.
Kun kerron kotona Suomessa käyneeni Guadeloupen, Dominican, Antiguan ja Montserratin saarilla, kohtaan ymmyrkäisen katseen, jossa loistaa kysymys, olisiko mitään isompaa kaupunkia siinä lähellä. Ei muuten ole. Joskus näyttää lamppu syttyvän, jaaha, olit siis Dominikaanisessa tasavallassa. Ja taas pääsee selittämään, että on Dominica kyllä tasavalta, mutta ihan eri valtio kuin Dominikaaninen tasavalta. Mikäs ihme se on. Ei missään muuallakaan eroteta toisistaan Bahamaa, Barbadosta, Barbudaa ja Bermudaa. Miksi Suomessa pitäisi?
Karibian merelle lähtijä joutuu hiukan opettelemaan näitä asioita, ja sitten paikan päällä oppii lisää. Pitää muistaa että kaikki saaret ovat kolmatta maailmaa, jossa mikään ei ole itsestään selvää. Elintaso ei ole korkea, vaikka elämän laatu sitä onkin. Äärimmäistä köyhyyttä ei ole, mutta useimmilla saarilla toki köyhyyttäkin näkee ja siihen on osattava sopeutua. Pömppämahaisia kerjäläislapsia tai hihassa roikkuvia rihkamakauppiaita ei saarilla tunneta.
Suomalainen on tottunut siihen, että asiat toimivat, ja ahdistuu aivan tavattomasti, kun näin ei ole. Hyvä uutinen on, että asiat yleensä toimivat Karibialla. Huono uutinen on, että usein tuo toimiminen vaatii enemmän suullista neuvottelua, kuin mitä suomalainen on tottunut pitämään mukavana. Saarten asukkaat ovat kielitaitoisia ja odottavat samaa kävijältä. Toisaalta moottoriturvat ja flirttailijat löytävät täältä paratiisinsa.
Nyt kun olen käynyt ja nähnyt erot, ymmärrän, että jokainen saari Karibian meressä on aika lailla oma maansa, olkoon sitten itsenäinen, itseään hallitseva Ahvenanmaan tapaan tai Euroopasta etäjohdettu. Kun Antiguan tai Dominican pikkuinen joukkue marssii seuraavissa olympiakisojen avajaisissa, ymmärrän, että se on suuri hetki näissä maissa, eikä mikään vitsailun paikka.
Kuka tahansa voi matkustaa Karibialle, jos haluaa. Karibian merellä voi liikkua ilman yksityistä jahtia, sen tämän blogin lukijat ovat varmasti huomanneet. Yleinen mielikuva Karibian saarista rikkaiden leikkikenttänä on vähintään stereotyyppinen. Oma kielitaito voi rajoittaa kohteen valintaa, sillä matkailu alueella on omatoimista. Ajokortti on suotava. Samanmielisen ryhmän kokoaminen avaa lisää mahdollisuuksia, esimerkiksi talon tai veneen vuokraamisen.
Tällä kertaa käsittelen siis Karibian meren pienten saarten hyviä ja huonoja puolia suomalaisen matkailijan kannalta. Toki kaikki saaret ovat erilaisia, ja erilaisia ovat matkailijatkin. Ensimmäinen sääntö on jo sanottu, onnistunut matka vaatii tavallista enemmän etukäteissuunnittelua.
Pitää itse tietää, mitä haluaa tehdä ja nähdä, ja missä sitä on.
Ostosmahdollisuudet ovat rajalliset, kuten kolmannessa maailmassa yleensä. Tuontitavara saattaa olla kallista. Rantaravintolassa ruoka on yleensä kallista, kansanpaikassa kauempana rannasta edullisempaa ja usein parempaa. Kylmäketjun taso vaihtelee, lähikauppojen tuoretuotteet kannattaa tutkia tarkkaan, niin paikallisetkin tekevät ennen kuin ostavat. Saarten omat tuotteet eivät yleensä ole luomua, mutta hyvä maaperä, hyvä vesi ja saasteettomuus takaavat maun. Ruokakulttuuri on niin laaja asia, että yritän kirjoittaa siitä vielä erikseen, mutta noin yleisesti voinee sanoa, että saarille kannattaa lähteä ihan vain syömään. Karibialainen ruoka ei ole kovin voimakkaasti maustettua, vaikka niin kuvitellaan.
Hanaveden laatu kannattaa tarkistaa saarikohtaisesti. Juotavuus ja maku on yleensä hyvä, mutta ei joka paikassa. Runsassateiset saaret vievät vuoripurojensa vettä mm. Arabiemiraattiin, ja olen itsekin juonut näitä maailman parhaisiin kuuluvia vesiä suoraan purosta, toki vasta nähtyäni paikallisten juovan. Toisaalla taas pullovesi saattoi olla ainoa vaihtoehto.
Kiinnostavin luonto ja parhaat liikuntamahdollisuudet ovat yleensä nuorimmilla saarilla, parhaat rannat geologisesti kuluneilla vanhemmilla saarilla.
Mikään ennakkotieto ei voi valmistaa Karibian kiertäjää siihen kulttuurivaikutteiden kirjoon, johon hän törmää. Ihmiset ja elämäntyyli ovat tulleet pääasiassa Afrikasta, ja se on kulttuurin pohja. Joka on Afrikassa liikkunut, on Karibialla aika kotonaan. Eurooppalainen vaikutus vaihtelee vahvasta aivan pintasilaukseen. Jotkut saaret ovat vaihtaneet omistajaa jopa kymmeniä kertoja, jolloin brittiläinen ja ranskalainen vaikutus saattaa olla lähes tasavahva. Yes oui, saattaa kreoli myöntää tuplasti. Dominicalla vaikuttaa myös alkuperäisväestön intiaanikulttuuri. Aasialaiset työläiset toivat 1800-luvulla mukanaan erityisesti ruokakulttuurinsa.
Karibian meren saaria voi suositella niille, jotka haluavat tutustua afrikkalaiseen kulttuuriin, mutta seikkailuvalmius ei riitä Isolle Mantereelle lähtemiseen. Parhaat puolet saarilta löytyvät, pahimmat ongelmat puuttuvat.
Kyllin ei voi korostaa, että saaret ovat hyvin erilaisia. Kaikki saaret ovat taloudellisesti keskenään luonnollisia kilpailijoita, jotka tuottavat samoja tuotteita. Jokainen haluaa erottua ja ilmapiiri kullakin saarella on todella myös aivan omansa lainen. Ei voi sanoa, että olisi käynyt kaikilla saarilla, kun on käynyt yhdellä. Tämä rikkaus voi olla liikaa sille, joka haluaa vain aurinkoa, mutta muille se on jo sinänsä syy aloittaa pakkaaminen.
Voiko ihmisiin luottaa? Suomalainen matkailija on kaikkien maailman huijareiden lemmikki, joka menee halpaan vielä silloin kun hyväuskoinen jenkkikin haistaa palaneen käryn, ja maksaa mitä pyydetään. Karibian meri herättää näköjään suuria epäluuloja. Kun olen kertonut, että saarilla voi huoneet jättää huoleti lukitsematta, vastalauseita suorastaan tulvii. Eihän se niin voi olla. Kyllä se nyt vaan on niin, jos pienistä saarista puhutaan. Joku Jamaika on eri juttu. Pienillä saarilla ei tarvitse tingata, vahtia tavaroita eikä skarpata huijareiden varalta. Kaikki on oikeasti cool. Saarelaiset ovat turvallisuudestaan oikeutetusti ylpeitä.
Harvoilla Karibian saarilla on Atlantin ylittäville koneille kelpaavia yöaikaan toimivia suuria lentokenttiä. USA:n kautta lentäminen on kallista. Halvin tapa päästä saaristoon, mitä minä tiedän, ovat Air Francen lennot kumppaninsa Finnairin kanssa. Helsingistä Pariisin kahden kentän (de Gaulle ja Orly) kautta joko Guadeloupen Pointe-a-Pitreen tai Martiniquelle. Riittävän ajoissa etukäteen tilaten edestakaiset lennot saa usein reilusti alle tonnilla ja lähtöhetken tuntumassa runsaalla tonnilla, jos paikkoja vielä on. Matkaa on sentään 10 000 km. Molemmat Ranskaan kuuluvat saaret ovat mukavasti saariketjun keskellä. Jatkoyhteyksinä tulevat kyseeseen alueellinen lentoyhtiö LIAT, vielä pienemmät lentoyhtiöt ja paikalliset lauttayhtiöt. Kaikki operoivat säävarauksilla, mikä on riittävä syy pysyä kaukana hurrikaanisesongin aikana Suomen loppukesästä ja syksyllä. Lautoille saa lippuja vain paikan päältä, lennoille netistä, mutta ne voivat muuttua aivan viime hetkilläkin. Kalusto on normaalia länsimaista tasoa ainakin suurimpien saarten välillä. Lauttojen hintataso on yllättävän lähellä lentohintoja.
Minkä tasoista majoitusta etsiikin, varaukset on syytä tehdä hyvissä ajoin. Kysymys on saarista, joilla on rajallinen majoituskapasiteetti, ja kun huoneet ovat täynnä, niin ne ovat täynnä. Sesonkihuippuna alkuvuodesta ja paikallisten festivaalien yms. aikaan näin voi todella käydä. Koska öisin sataa, ulkona nukkuminen ei ole mahdollista. Hotellien ja hostellien hintataso vaihtelee uskomattomasti saarten välillä ja sisällä. Alkuvuoden sesonkikuukausina on kalliimpaa, muulloin löytyy tarjouksia. Edullisten paikkojen sijainti on usein hankala, ja auton vuokraaminen melkein pakollista. Majoitus maksaa Karibialla, mutta vastineeksi majoituslaitokset tarjoavat aina jotain persoonallista jujua ja erittäin hyvää ystävällistä palvelua. Turistimassat ovat halpishotelleissaan jossain muualla, se kuuluu pelin henkeen. Lapsiperheille hintataso voi olla korkea, mikä on vahinko, sillä turva- ja terveysriskien pienuus sopisi heille.
Teiden taso ja liikenteen määrä vaihtelee saarittain, mutta yleisesti liikenne on rauhallista ja joustavaa. Julkinen liikenne keskittyy työaikoihin, sunnuntaisin sitä tyypillisesti ei ole. Aikatauluja ei taida olla missään. Bussit ja pikkubussit ovat lähes ilmaisia ja tunnelma on aito. Takseja on hyvin harvassa, ne on tilattava ajoissa ja ovat kalliita. Toisaalta saaret ovat kooltaan mukavan kompakteja. Jos on kulkupeli, mikään ei ole kaukana.
Liikuntarajoitteisille kaikki saaret eivät sovi. Monilla maasto on todella pystyä.
Luonnon, liikunnan, ruokakulttuurin ja monikulttuurisen ilmapiirin ystäville Karibian meren saaret ovat paratiiseja. Yökyöpelin kannattaakin olla tarkempi. Useimmilla saarilla mennään aikaisin nukkumaan. Rommijuopot hyytyvät jo iltapäivällä ja paikallisbaarit tahtovat olla illan tullen jo kiinni. Jos haluaa heilua iltaisin, on syytä tarkistaa, onnistuuko se kohteessa.
Haluatko stressata? Toimitko parhaiten ankarassa paineessa? Sitten saat unohtaa Karibian reissut. Siellä sinun stressihormoneillesi vain naurettaisiin hyväntahtoisesti. Tai ehkä oppisit relaamaan ja tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Yes oui.
