Matkalipuntarkastajan huono päivä

Tämä juttu on kertomus helsinkiläisen lipuntarkastajan huonosta päivästä ja hallintobyrokratiasta oikeusvaltiossamme.

Kaikille muualta tuleville muuten tiedoksi, että nämä Helsingin liikennelaitoksen lipuntarkastajat ovat tosi ärhäkkää porukkaa, joita ei ole huumorilla siunattu.

Liekö palkkaus huono, mutta pääasiassa tarkastajat ovat naisia. Harvoille miehille tämä työ näyttää kelpaavan.

Vuoden 2008 toukokuussa tulin sairaslomallani flunssaisena ja kuumeisena keskustan apteekista. Sisään päästyäni istahdin raitiovaunun ensimmäiselle penkille kaivelemaan taskustani ladattavaa matkakorttiani.

Ei olisi pitänyt ensin istua ja yrittää maksaa vasta sen jälkeen. Raitiovaunuun pelmahtaneet lipuntarkastajat eivät uskoneet, että ei tässä pummilla yritetä matkustaa vaan yksinkertaisesti heikottaa.

Tarkastusmaksu siitä rapsahti, 80 euroa. Sen jälkeen alkoikin mielenkiintoisempi tapahtumasarja kuin Kafkan romaanissa.

Olisi pitänyt todistaa henkilöllisyys, mutta Suomessahan saa kulkea ilman virallista henkilöllisyystodistustakin. Vapaa maa, vapaa kansa.

Pankki- ja luottokortit eivät kelvanneet todistukseksi olemassa olostani (aikanaan pankkikortit olivat kuvallisia, mutta eivät enää) , kuten ei Helsingin liikennelaitoksen oma, vanha kuvallinen matkakorttikaan.

Lipuntarkastajalle ja minulle tuli nyt yhteinen ongelma. Mikähän tyyppi tuokin matkustaja oikein on, mietiskeli lipuntarkastaja? Mitenkähän saisin lipuntarkastajan uskomaan, että minä olen minä?

HKL:n vanhassa, ladattavassa matkakortissani kuvani alla luki Vilho, eikä Matti Laitinen, kuten sanoin olevani.

- Yritätte esiintyä väärällä nimellä!

Ei mennyt läpi selitys, että tietokoneet jostakin syystä poimivat aina automaattisesti ensimmäisen nimeni, joka sattuu olemaan Vilho.

Käytän kutsumanimenä kuitenkin Mattia. Ehkä ei pitäisi, kun Matteja on niin paljon, sotkevat vaikka Matti Vanhaseen.

Matinpäivää on kuitenkin mukava juhlia, sillä 24. helmikuuta sattuu olemaan myös Viron kansallispäivä. Onnea ja menestystä vaan Virolle ja sen kansalle!

No, takaisin ratikkaan ja lipuntarkastuksen byrokratiaan kuin Kafkan romaanista.

Kun kelvollista henkilöllisyystodistusta ei ollut mkana, niin minua pyydettiin kirjoittamaan erilliselle kaavakkeelle nimeni, henkilötunnukseni ja muuta sellaista.

Liikkuvassa raitiovaunussa kirjoitin tunnuksen epäselvästi, syntymäajan ensin väärinkin kuumeisena ja pyysin saada korjata sen. Ei sellaista sallittu.

- Nyt kutsutaan poliisi, lipuntarkastaja päätti.

Niin sitten istuimme raitiovaunussa Pasilaan asti, jossa poliisi oli vastassa. Naispoliisi jututti hetken molempia, ensin lipuntarkastajaa ja sitten minua.

Poliisi uskoi oitis toisen virkamiehen, lipuntarkastajan, version, ei minun. Olin hävinnyt pelin heti kättelyssä. Näinhän usein käy virkamiesten kanssa.

Käteeni iskettiin 640 euron sakkolappu järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta. (Aika kova väite!)

Sakkolappuun tuli vielä väärä syntymäaika. Se oli suoraan lipuntarkastajan papereista, koska tarkastaja ei ollut antanut minun korjata huomaamaani virhettä.

Kun lipuntarkastajilla ei ole sakonkirjoitusoikeutta, niin virka-apua on pyydettävä poliisilta. Aika outo järjestelmä oikeusturvan kannalta. Poliisi joutuu asiaa kummemmin tutkimatta ottamaan vastuun sakon kirjoittamisesta.

Tämä juttu ei siis ole Kafkan romaanista, vaikka ehkä siltä kuulostaakin. Tosi – TV:stä voisi ollakin.

Jälkikäteen poliisi vielä soitti, että valitettavasti sakon peruste - järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen – onkin virheellinen. Hän halusi muuttaa sen pelkäksi haitanteoksi.

Voi Kafka, voi Kafka!

Poliisin omaan rekisteriin siis ilmeisesti tuli toinen sakon peruste kuin minulle kirjoitetussa sakkolapussa on vielä tänäkin päivänä. Mielenkiintoinen juttu.

Kun myöhemmin kirjallisesti vastustin sakkoa, niin syyttäjänvirastosta määrättiin tehtäväksi poliisin esitutkinta. Se myös tehtiin ja asia meni syyteharkintaan.

Noin puolta vuotta myöhemmin syyttäjä totesi, että ei ole aihetta syyttää ja tapaus on nyt loppuun käsitelty. Hän oli ensimmäinen virkamies, joka uskoi myös asiakasta.

Pahuksen huono päivä, tuumi varmaan lipuntarkastaja saatuaan päätöksen tiedoksi.

Oikeuden ja kohtuuden aurinko paistaa jälleen, tuumin minä, Helsingin liikennelaitoksen kanta - asiakas.

Kovin monta virkamiestä tämä suhteellisen mitätön tapaus verovaroillamme kuitenkin työllisti. Mutta hyvä näin, laman aikanahan ihmisillä pitää olla töitä ja toimeentuloa.

Nyt alan myös ymmärtää, miksi oikeuslaitoksessa on ruuhkia, päätökset viipyvät ja poliisikin valittaa työvoimapulaa.


 

Metsän uudet innovaatiot

Kun valmistelin YLE Radio Suomen Metsäradiossa alkavaa uutta sarjaani "Metsän uudet innovaatiot" ( 23.2. 2009 klo 19.06), hämmästyin kuinka paljon innovaatioita on ja kuinka vähän niistä yleisesti tiedetään.

On tullut kuva kuin metsäteollisuus kohta loppuisi kokonaan puuta puskevasta Suomesta. Tehtaita suljetaan ja kilometritehtaille passitetaan tuhansia ihmisiä.

Metsäalan uudet innovaatiot ovat koko metsäteollisuudessa vasta pieniä puroja. Ehkä siksi niistä ei ole haluttu paljon puhuakaan. Miksikähän ei? Tulevaisuuteenhan pitäisi katsoa, ei loistavaan menneisyyteen.

Tosiasia kuitenkin on, että uusia, entistä hienostuneempia ja ympäristöystävällisiä tuotteita Suomen metsäteollisuuden on kehitettävä pärjätäkseen tulevaisuudessa.

Hämmästyin myös kuinka hajallaan metsäalan tutkimus Suomessa on. Kokonaiskuvan ja nykyisten tuloksien saamiseksi oli koottava kuin lattiallae hajonnutta palapeliä.Siitä se kuva kuitenkin alkoi maallikolle muodostua.

Vaikka Metsäteollisuus r.y. kertookin tammikuun tiedotteessaan, että metsäteollisuuden tutkimusohjelmat ovat hyvässä vauhdissa, niin se jätetään kertomatta kuinka vähän liikevaihtoon suhteutettuna metsäteollisuus käyttää tutkimukseen.

Parisen vuotta sitten Suomen suurimmat metsäyhtiöt, Stora Enso, UPM ja Metsäliitto, käyttivät vain puolisen prosenttia liikevaihdostaan tutkimukseen.

Koko Suomen metsäklusterin yhteenlaskettu tutkimuspanos tosin kuulostaa suurelta, 400 - 500 miljoonaa euroa vuonna 2008. Tiedot ovat metsäteollisuuden julkistamia omia arvioita.

Kun haastattelin innovaatioyritys Metsäklusteri OY:n (tutkimuksia koordinoiva organisaatio) tutkimusjohtaja Lars Gäddaa, niin hän myönsi hieman kierrellen ja kaarrellen, että metsäteollisuuden on nyt tosissaan ryhdistäydyttävä tutkimustoiminnassaan.

Toisin sanottuna takavuosina meni niin hyvin, että vähän nukuttiin. Ehkä tämä lama sitten herättää.

Tutkimustoiminnan tehostamiseksi perustettiin jo maaliskuussa 2007 Metsäklusteri OY koordinoimaan koko metsäalaan liittyvää tutkimusta.

Nyt on meneillään Metsäteollisuuden yhteisen tutkimuskeskuksen KCL:n toimintojen valtaosan siirto VTT:lle (Valtion teknillinen tutkimuslaitos).

Isojen metsäteollisuusyritysten ohella "pikkuveljet", puuala, on käynnistämässä omaa innovaatioyritystään, Suomen Puututkimus OY:tä.

Tutkimukseen on nyt herätty, mutta vaikea väliaikakin olisi elettävä.

- Vuoteen 2030 mennessä tavoitteemme on kaksinkertaistaa Suomen metsäklusterin tuotteiden ja palvelujen arvo nykyisestä. Puolet arvosta tulisi uusista tuotteista, tutkimusjohtaja Lars Gädda visioi.

Ympäristöystävällisydellä on tässä kehityksessä keskeinen sija.

 

 

 

 

 

 

La 10.01.2009 @ 23:28admin

Kaikki bussit ilmaiseksi yli 60 - vuotiaille kuten Englannissa!

Milta kuulostostaisi, jos hallitus paattaisi, etta  kaikki Suomen 60 vuotta tayttaneet asukkaat paasisivat matkustelemaan busseilla ilmaiseksi koko maassa ruuhka- aikojen ulkopuolella joka paiva? Matakuun juttujako?
 
Ei vaan totta Britanniassa. Kirjoittelen tata Lontoossa ja nettikahvilan koneessa ei ole a ja o - kirjaimia pilkkujen kanssa. Koettakaa sitli ymmartaa.
 
Vuoden 2008 huhtikuusta alkaen yli 60 - kymppiset; kuten mina, (siis jos asuisin vakituisesti Britanniassa) ovat kayttaneet matkustusoikeuttaan niin paljon, etta bussiyhtiot ja kunnat ovat nyt pulassa.
 
Aiemmin seniorien vapaa matkustusoikeus bussilla koski vain kotikuntaa, mutta nykyisin koko maata. Viikonloppuisin mihin aikaan tahansa voi matkustaa, arkisin vain klo 9.30:sta alkaen ruuhka-ajan ulkopuolella.
 
Hallitus antoi 212 miljoonan punnan maararahan, jotta kunnat  voisivat korvata bussiyhtioille menetetyt tulot. Eihan se tietenkaan riittanyt, kertoo The Daily Telegraph - sanomalehti.  Nyt sitten mietitaan mita tehda.
 
Vaarana on, etta elakelaisten - paa-asiassa - etujen lisaaminen voikin johtaa paikallisten bussilinjojen karsimiseen ja nuorten matkustajien etujen leikkaamiseen. Opiskelijat ja koululaiset varmaankin ilahtuvat.
 
En tieda milla matematiikalla alkuperainen paatos on tehty. Varmaankin on kaytetty populus utopianus - tietokoneohjelmaa. Sellainen on suosittu ilmaisohjelma, jotka varsinkin oppositiopuolueet suosivat.
 
Suomen demarit ovat markkinoineet lasten ilmaista paivahoitoa. Kun tama ehdotus on vastatuulessa, niin voisihan seuraavaksi ehdottaa elakelaisten ilmaista bussilippua koko maahan vaikka sosiaali- aluepoliittisin ja ilmastoperustein.
 
Helsingissa elakelaiset eivat saa minkaanlaista alennusta kuukausilipusta, ellei satu saamaan edes vahan kansanelaketta, joka tosin putoaa elakkeen kasvaessa hyvin pian pois.
 
Arvoisa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen, innostutteko asiasta? Vapaa bussilippu kaikille 60 vuotta tayttaneille koko Suomeen. Voisin heti ilmoittautua koekayttajaksi, jos ehdotus toteutuu.
 
Terveiset Lontoosta, jossa kaikkien 60 tayttaneiden kannattaa kysya esimerkiksi museossa: Do you have senior citizen tickets? Usein saa pienen alennuksen ja tama ei ole matakuun juttu. Oikeus on myos turisteilla.
 
 
 
 

Ma 05.01.2009 @ 19:05admin

Näin esitelmöi rva Jenni Haukio/Niinistö

Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön tuore puoliso, viestintäpäällikkö Jenni Haukio kuuluu vielä netissä  areena.yle.fi (hae Vallan vaiheilla - ohjelma, Nettipolitikointi haastaa tupaillat)
Olin aivan unohtaa, että vaikka uusia Vallan vaiheilla - ohjelmia ei enää lähetetä radiossa, niin netissä vanhoja kuuluu vielä vähän aikaa.
Nettipolitikointi haastaa tupaillat - ohjelmassa pohditaan miten internet kaikkine mahdollisuuksineen on politikoille sekä haaste että mahdollisuus.
Tuore rouva Jenni Haukio on yksi esitelmöitsijöistä tässä ohjelmassa.
 
 
 
 
 

Ma 22.12.2008 @ 13:59admin

Hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajat

 
 
 
Vasta sen jälkeen kun nauhoitin viimeisen Vallan vaiheilla – ohjelman (26.12.2008) tuli mieleen teema hyvinvointiyhteiskunnan vapaamatkustajista. Mitähän Jutta Urpilainen ja Sauli Niinistö olisivat sanoneet?
 

Se jää nyt arvoitukseksi ja keskustelu liikkui hyvinvointiyhteiskunnan ja politiikan filosofisissa arvoissa nykyisin. Periaatteessa hämmästyttävän yksimielisiä Urpilainen ja Niinistö olivat, vaikka lähestymiskulmat samoihin asioihin olivatkin välillä erilaisia.
 
Mutta kuvitellaan millainen keskustelu yhteiskunnan vapaamatkustajista olisi tullut.
Minusta vapaamatkustajia ovat ne, jotka käyttävät hyvinvointiyhteiskunnan palveluja surutta, mutta osallistuvat vain vähän tai ei ollenkaan niiden kustantamiseen, vaikka voisivat sen tehdä. Osa ei voi ja heitä on palveltava.
 
Aivan ensiksi mieleen tulevat ne, jotka ottavat ansionsa pelkinä pääomatuloina maksamatta kunnallisveroa ollenkaan, mutta käyttävät kunnallisia palveluja.Niitä nimittäin ei voi olla käyttämättä, jos Suomessa asuu.
 
Samaan kikkailijoiden kastiin minusta kuuluvat nekin, jotka ovat muuttaneet eläkepäivinään halvan verotuksen maahan kuten Floridaan ja vakavan sairauden iskiessä muuttavat kipin kapin kirjansa takaisin Suomeen.
 
Tämä esimerkki hieman ontuu, sillä tällainen henkilö on voinut asua pääosan elämästään Suomessa maksaen nurisematta kaikki veronsa.
 
Sitten on näitä "elämäntapaintiaaneja", jotka jo nuoruudestaan ovat päättäneet, että työtä ei kannata tehdä. Kyllä yhteiskunta huolen pitää....kuten pitääkin toimeentulotuella.
 
Tällaista syrjäytymistä pitäisi tietysti yrittää kitkeä ajoissa, mutta minkäs teet, jos toinen ei halua.
 
Suomalaisen sosiaaliturvan piiriin pyrkivät ammattimaiset, maasta toiseen kiertävät turvapaikan hakijat ovat oma lukunsa. Onneksi en ole maahanmuuttoviranomainen, jonka pitää päätellä kuka on todellisen turvapaikan tarpeessa ja kuka ei.
 
Joulun alla Helsingin Sanomista silmiin sattui juttu, jossa maatalossa asuva pariskunta kertoili kuinka luonnonmukaisesti ja vähällä he elävät. Se ei selvinnyt mistä he kuitenkin rahaa saavat.
Mielenkiintoinen juttu, mutta eivät he varmasti paljon verojakaan maksa, mutta yhteiskunnan palveluja silti tarvitsevat.
 
Minkähänlaiseksi Suomi muuttuisi, jos kaikki päättäisivät elää supersäästäväisesti, melkein yhteiskunnan ulkopuolella? Tämä lienee kansantalousihmisten pahin painajainen. Kasvu loppuisi ja taloudellinen hyvinvointi romahtaisi.
 
Nyt kuulen jo korvissani, että en ymmärrä mitään maailmaa uhkaavasta ekokatastrofista. Miksi pitäisi mennä kaikessa äärimmäisyyksiin? Ei ympäristöystävällisyyteen pyrkiminen sulje pois tavanomaista kuluttamista ja verojenkaan maksua.
 
Sorry, unohdin Pentti Linkolan, mutta en oikein ymmärrä hänen fanaattisen yksisilmäistä ympäristöajatteluaan,
 
Joku varmaan huomauttaa nyt, että mitenkäs työttömyysturvan hyväksikäyttö? Se on vähän kaksipiippuinen asia. En toisaalta usko, että työttömäksi ehdoin tahdoin pyritään, jos järkevää työtä on tarjolla.
 
Sitäpaitsi työttömätkin maksavat korvauksestaan veroa. Yhteiskunta siis ensin antaa ja sitten ottaa samasta kasasta osan takaisin työllistäen samalla hallintoviranomaisia.
 
Verottomat korvaukset ovat hyvinvointiyhteiskuntamme palvelujen rahoituksen kannalta mielenkiintoinen juttu. Kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen tuloistahan huomattava osa tulee verottomina kulukorvauksina todellisista kuluista riippumatta.
 
Tätä on yritetty pitkään muuttaa, mutta turhaan. Terve järki sanoisi, että kulut maksetaan todellisten kulujen mukaan.
 
Ei verottomien tulojen saamisessa toisaalta mitään laitonta ole, sillä lainsäätäjä eli eduskunta on sen lailliseksi tehnyt. Saahan presidenttikin palkkionsa verottomana eduskunnan päätöksellä.
 
Tällainen keskustelu jäi nyt sitten käymättä vihon viimeisessä Vallan vaiheilla – radio-ohjelman nauhoituksessa joulun alla 2008. Aika aikaansa kutakin.
 
www.yleradio1.fi/yhteiskunta/vallanvaiheilla/
 

Pe 12.12.2008 @ 22:08admin

Seksuaalista häirintää on vaikea määritellä

 
Kun seksuaalinen häirintä on jälleen päivän uutisia, niin julkaistaan taustaksi uudelleen alkuvuodesta kirjoittamani blogi. Se on jälleen ajankohtainen.
Tässä päivän uutinen:
 
"Helsingin Sanomien kirjoitus seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa tuo syytteet jutun kirjoittajalle ja lehden kolmelle päällikkötoimittajalle. Syyttäjä Simo Kolehmainen vaatii heille rangaistusta törkeästä kunnianloukkauksesta.
Toimittajat ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin."
Oikeus sen aikanaan ratkaisee.
Eduskunnassakin tutkittiin miten seksuaalinen häirintä on koetttu. Tässä tutkimus ja blogi tammikuulta 2008 uusintana.
Ma, 28/01/2008
Mikä on seksuaalista häirintää?

Olen viime päivinä ihmetellyt miten seksuaalinen häirintä oikein määritellään, jos joku minut joskus sellaisesta oikeuteen vetäisi.

Taitaisin olla aika heikoilla, sillä toisen sukupuolen pelkästä KOKEMUKSESTA riippuu miten kukin asian tulkitsee.

Otetaan esimerkiksi kohua herättänyt eduskunnan virkakunnan tasa-arvoselvitys. Siinä selvitettiin palkkausta, uralla etenemismahdollisuuksia ja muita työelämään liittyviä asioita.

Se ainoa kohua herättänyt kysymyspatterin osio oli otsikoitu:
Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä

Raportin tässä osassa painotettiin, että ´on ensiarvoisen tärkeää muistaa, että yksikin häirintätapaus on aina liikaa ja raportoituun häirintään tulee suhtautua erittäin vakavasti´.

Minua tasa-arvon kannattajana ja ikuisena mielipidetutkimusten epäilijänä alkoi kiinnostaa mitä ja miten oli kysytty. Pyysin siis eduskunnasta koko raportin ja sain sen nopeasti. Kiitoksia hyvästä palvelusta.

Kysymys: Onko joku eduskunnassa viimeisen vuoden aikana: Esittänyt vartaloosi tai seksuaalisuuteesi kohdistuvia huomautuksia jotka olet kokenut ikäviksi?
(tulos: naiset 21%, miehet 5%)

Avainsana niin tässä kuin muissakin kysymyksissä on OLET KOKENUT. Mistä minä siis voin tietää miten eri ihmiset kokevat aivan samat asiat?

Jos sanoisin, että oletpas hoikistunut ja tullut hyvännäköiseksi, niin miten vaikka työtoveri (nainen) sen kokee?

Yksi sanoo, oi kiitos, mutta toinen alkaakin epäillä mihin minä oikein pyrin ja kokee asian loukkaavana.

Vartaloon kohdistuva huomautus olisi sekin, että sanoisin toisen pyöristyneen (kauniisti) sitten viime näkemän. Taitaisi olla viisaintä jättää kumpikin huomautus sanomatta.

Kysymys: Puhunut kaksimielisyyksiä tai härskejä juttuja, jotka olet kokenut loukkaaviksi?
(Tulos: naiset 32%, miehet 9%)

Jälleen sana KOKENUT. Sotien jälkeen syntyneenä olen kyllä kuullut kaikenlaisia juttuja, kertonut niitä joskus itsekin, mutta asenteet muuttuvat. Mistä kukaan nainen tai mies ei 1970 – luvulla olisi kokenut loukkaantuvansa, niin tänään rima tuntuu olevan kovin matalalla.

Tai sitten rima on joillakin niin korkealla, että aivan korvia punottaa, kun kuuntelee nuorten naisten ja miesten vituttelua ja haistattelua aivan kuin luonnollisena asiana.

Kysymys: Pitänyt esillä kuvia tai muuta materiaalia, jonka olet kokenut loukkaavaksi?
(Tulos: naiset 7%, miehet 2%)

Mitähän tuohonkin sanoisi? Jos luen Hesaria ja siinä on sivun kokoisia uimapukumainoksia vähäpukeisista naisista, niin pitäisikö äkkiä kääntää sivua, jos työtoveri tulee lähettyville. On niitä vähäpukeisten miestenkin tosi seksikkäitä mainoksia.

Autokorjaamoiden perusrekvisiittaan kuuluvat tyttökalenterit seinillä, mutta eivät ne näytä suurempaa ärtymystä herättävän.

Kysymys: Lähettänyt sinulle epäasiallista postia, sähköpostia tai soitellut tavalla jonka olet kokenut ahdistavaksi?
(Tulos: naiset 12%, miehet 2%)

On sitä epäasiallistakin sähköpostia kuvineen minulle tullut, mutta huumorimielessä tutuilta naisilta. Niin, mitähän olisin ajatellut, jos lähettäjä olisikin ollut joku aivan tuntematon tai puolituttu?

Kysymys: Lähennellyt tai kosketellut sinua tavalla jonka olet kokenut fyysisesti epämiellyttäväksi/ahdistavaksi?
(Tulos: naiset 15%, miehet 2%)

Täytyy sanoa, että kun halailut ja poskisuukot alkoivat yleistyä, niin aluksi hieman kyllä ahdisti näin ujoa miestä, mutta nykyisin suorastaan ilahdun kun vanha tuttava, vaikkapa eduskunnan ex-puhemies Riitta Uosukainen tulee vastaan ja koppaa kainaloonsa. Ei ahdista ollenkaan.

Kysymys: Ehdottanut seksiä siten että olet kokenut sen häiritseväksi?
(Tulos: naiset 7%, miehet 0%)

Koko kysymyksen muotoilu hieman ihmetyttää. Ettäkö tuosta noin vaan voisi mennä ehdottelemaan toiselle seksiä? Niin kait ne ajat sitten muuttuvat.

Ennen moisesta olisi saanut kunnon korvatillikan. Nykyisin seksi kaiketi KOETAAN niin tavanomaiseksi, että sellaisia ehdotuksia ei enää saatetakaan KOKEA häiritseviksi, oikeastaan päinvastoin.

(tämän lisäsin muutaman yön nukuttuani) 

La, 02/02/2008
Ajat muuttuvat ja asenteet.

Jos kirjoittaisin blogini nyt, niin lisäisin vielä tämän.
Lähtökohtanahan seksuaalisessa häirinnässä on se kuinka kukin asian kokee. Siis naiset ja miehet.
Suomeen on hyvää vauhtia muodostumassa entistä monikulttuurisempia työpaikkoja tai yhteisöjä yleensä.
Samalla työpaikalla voi olla muslimeja huiveineen ja tottumuksineen. Naista ei sovi ehkä kätellä (koskettaa)tai taputtaa olalle, että hieno juttu kun onnistuit jossakin.
Naisten käyttäytymisestä miesten suhteen minulla ei oikein ole käsitystä.
Suomalainen vapaamielinen pukeutuminen kesäaikaan jo sinänsä on kauhistus.... niin kuin on monelle konservatiiviselle suomalaisellekin.
Sitten on kiinalaisia työkavereita, italialaisia, venäläisiä, lestadiolaisia, kirkkoon kuulumattomia ja kuuluvia, nuoria ja vanhoja jne.
Ota näistä nyt sitten selvää miten kukin asiat kokee kun suunsa avaa.
Voisikohan kehittää kielen, joka on hajuton, mauton, huumoriton konekieli. Vähän kuin virkamiesten käyttämä kieli, jossa yksinkertaisille asioille kehitetään hienolta kuulostava byrokraattine ilmaisu.
Tai on sitten vielä yksi vaihtoehto. Käytetään vain tervettä järkeä.

Matti L.

Pe 12.12.2008 @ 11:06admin

Maailma muuttuu YK juuttuu

Kylmä syystalven tuuli tuivertaa Manhattanin tornitalojen välistä, kun kävelen YK:n ´pääkonttorin´ ohi marraskuussa 2008. Talo näyttää siltä miltä se on aina näyttänyt. Eri valtioiden lippurivi vain on kasvanut talon edustalla.
 
Jotakin muutosta on tapahtumassa, sillä päämajan viereisessä puistikossa traktori jyrää multaläjien seassa. Myöhemmin kuulen, että koko YK:n päämaja on menossa isoon remonttiin.
 
Talon remontti on kuitenkin yksinkertaisempaa kuin YK:n hallintorakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen vastaamaan maailmaa 2000 – luvulla.
 
Turvallisuusneuvostossa yhä vain viidellä valtiolla, Yhdysvalloilla, Kiinalla, Venäjällä, Ranskalla ja Britannialla on jokaisella veto – oikeus. Valta sanoa ei käy päätöslauselmasta, jonka 187 muuta YK:n jäsenvaltiota olisi valmis hyväksymään.
 
Sellaista on ´maailman hallituksen´, YK:n demokratia.
 
Suomen YK – suurlähettiläs Kirsti Lintonen kertoo, että nyt 15 vuoden pohtimisen jälkeen on aloitettu tosissaan hallitusten väliset neuvottelut YK:n turvallisuusneuvostonkin rakenteen uudistamiseksi.
 
Neuvoston pysyvien jäsenten määrää ollaan nostamassa nykyisestä viidestä, mutta vanha viisikko tuskin suostuu siihen, että uusilla pysyvillä jäsenillä olisi myös veto – oikeus. Maailma on muuttunut, mutta YK:n valtarakenteet ovat vain muuttuvinaan maailman mukana.
 
Tulee mieleen, että kyllä on pitkämielisen hommaa tuo YK - suurlähettiläänkin työ. Sukkulointia sinne ja tänne, mutta asioitten eteneminen on hidasta.
 
Lintonen tosin on lähdössä pian eläkkeelle, seuraajakin on jo nimitetty. Tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jarmo Viinanen aloittaa näissä pitkämielisen hommissa 1. huhtikuuta 2009.
 
Suomen YK – edustuston kotisivu löytyy tästä osoitteesta
http://www.finlandun.org/fi/
jos kiinnostaa vilkaista.
 
Miten Suomi sitten voi YK:ssa vaikuttaa? Siitä Lintosen kanssa keskustelimme YK – edustustossa. Lintonen tietysti sanoi, että kyllä voi. Varmaan voikin vähän, jos on aktiivinen.
 
Aktiivinen saa olla kuitenkin moneen suuntaan. Ensin EU:ssa, jotta EU puhuisi meitä isommalla äänellä. Sitten vaikutetaan suoraan sinne ja tänne ja lopuksi toivotaan, että saataisi edes yksi pieni ajatus päätöslauselmaan.
 
Euroopan Unionin vaikutusvalta YK:n eri organisaatioissa on kuitenkin vähentynyt dramaattisesti viime vuosikymmenenä. Näin kertoo tutkimus, jonka on tehnyt The European Council on Foreign Relations.
 
Mutta pystyykö YK ihan oikeasti uudistumaan ja muuttamaan toimintatapojaan? Kovin on vaikeaa uudistaa organisaatiota, jossa vanhat valtiot vain puolustavat saavutettuja etujaan tai ajavat itsekkäästi uusia etujaan.
 
Rauhan nobelisti Martti Ahtisaari piti loistavan puheen palkintoa vastaanottaessaan. Siinä myös YK ja sen jäsenvaltiot saivat ansaittua kritiikkiä. YK antaa kyllä tehtäviä, mutta ei halua antaa riittävästi resursseja tehtävien suorittamiseen.
 
Ahtisaari tietää vuosikymmenien kokemuksella mistä puhuu ja hänellä on varaa puhua suoraan.
 
YK:n toiminnan uudistaminen on tahdon asia, niin kuin rauhan aikaansaanti Lähi – Itäänkin. Yhteinen tahto vain pitää löytyä ensin.
 
 
 

Su 23.11.2008 @ 06:45admin

Amerikan kirjeitä 6.New Yorkin poliisilla on lyhyt pinna

New Yorkissa poliiseja on nykyisin kaikkialla. Yli kymmenen vuotta sitten otettiin käyttöön nollatoleranssi, ongelmiin puututaan heti.

Paras siis olla vaikka kuseksimatta kännipäissään kadulle kuten Suomessa tai poliisi on kohta niskassa.
 
World Trade Centerin terrori-isku vuonna 2001 vielä lisäsi tuntuvasti valvontaa. Poliisien määrä kasvoi ja eri poliisiorganisaatioiden yhteistyötä tehostettiin terrorismin torjunnassa. Nykyisin New Yorkissa valvontakameroitakin on joka paikassa.
 
Mitä sitten on tapahtunut käytännössä?  Täytyy uskoa New Yorkin poliisimuseon seinällä olevia virallisia lukuja. Poliisimuseo on muuten ala – Manhattanilla, Wall Streetin lähellä, samassa talossa, jossa aikanaan oli poliisilaitos.
 
Vuoden 2001 jälkeen tilastoitu rikollisuus on vähentynyt Manhattanilla peräti 30 prosenttia. Se on todella iso pudotus. Murhiakin on selvästi entistä vähemmän.
 
Turistin näkökulmasta tuntuu sekä turvallisemmalta että epämukavammalta. Poliiseilla on myös oikeus tarkastaa kenen tahansa epäilyttävältä näyttävä laukku.
 
Jos siis poliiseja virkapuvussa – ja siviilivaatteissa – on kaduilla ja maanalaisasemilla paljon, niin mieleen tulee, että New Yorkissa täytyy olla vaarallista. Terrorismista puhuminen on myös lisännyt aiheettomia pelkoja.
 
Toisaalta poliisien näkyminen vähentää yrittääkin rikollisia tekoja. Voisikohan Suomessakin olla enemmän vanhan ajan konstaapeli Reinikaisia kadunkulmissa käppäilemässä?
 
Ellen väärin muista, niin sellaisia ei oikein haluta, koska sitä pidetään tehottomana työvoiman käyttönä. Niinpä niin, kaiken pitää olla taskulaskimella laskettuna niin hirveän tehokasta.
 
New Yorkin poliisilaitoksen palveluksessa on noin 38 000 virkapukuista poliisia. Ilmaisu on mielenkiintoinen, sillä tarvitaanhan lisäksi siviilityöntekijöitäkin.
 
Luvuissa ei ole myöskään liittovaltion, FBI, poliiseja, salaisen palvelun työntekijöitä, jotka ovat poliisin kanssa yhteistyössä terrorismin vastaisessa taistelussa, eikä vielä salaisempia puolustusvoimien tiedusteluorganisaation edustajia.
 
Kaiken järjen mukaan kaikkia näitä työskentelee New Yorkissa. Lisäksi epäilyttäviä puheluja- ja internet-viestejä valvotaan kansallisesti. Kuka sitten valvoo valvojia? Sitä kysyy moni muukin kuin minä.
 
Matkailijan elämää tämä maksimoitu turvallisuus kuitenkin hankaloittaa. Lentokentälle pitää mennä kolmisen tuntia ennen koneen lähtöä, että varmasti ehtii kaikkien tarkastuspisteiden läpi ajallaan. Lisäksi taksimatkaan lentokentälle on varattava keskustasta tunti lisääntyneitten ruuhkien takia.
 
Turvallisuuden maksimointi näkyy aivan tavallisissa kerrostaloissakin. Myyntivaltti on, jos talossa on 24 tuntia töissä oleva ovimies. Käytännössä turvallisuusvalvoja videovalvontalaitteineen.
 
Empire State Buildinginkin huipulle näköaloja katselemaan menevien turistien kaikki laukut läpivalaistaan kuin konsanaan lentokentällä ja jono kasvaa. Onpahan ainakin tarkastajilla töitä samaan aikaan kun muu työllisyys vähenee Yhdysvalloissa.
 
Sellaista se on elämä nykyisin niin paikallisille asukkaille kuin turisteillekin New Yorkissa.
 
Toisaalta melkein yhtä hankalaa se matkustaminen on nykyisin muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Pakko sanoa, että toista se oli ennen terrori-iskuja. Ehkä nyt terroristit ovat tyytyväisiä, vaikka kyllä se heidänkin matkustamisensa on vaikeutunut.
 
Mukava tulla Suomeen taas…. kunhan lentokenttätarkastuksista ensin selviää.
·         
 

To 20.11.2008 @ 03:43admin

Amerikan kirjeitä 5. Saisiko olla Obama - kondomeja?

Yhdysvaltain presidentin virkaan astumistaan odottelevasta Barak Obamasta on tullut brändi, jolla myydään hyvin lehtiä, t-paitoja, hattuja, kalentereita, perhevalokuvia ja jopa kondomeja. Obamaa ryöstöviljellään joka puolella.
 

 
Jos Obama ei olisi tuleva presidentti vaan pop-tähti kuten vaikkapa Mick Jagger, niin armeija juristeja olisi keksinyt keinot miten suojata ja rahastaa oman kuvan käyttö kaupallisiin tarkoituksiin.
 
Kaipa presidentin kuvalla myymisellä rajansa on, mutta en ole tekijänoikeusjuristi.
 
Täällä New Yorkissa, demokraattien vahvalla kannatusalueella, on yhä menossa presidentinvaalien jälkihurmos. Obama – hattu päässä voi kuka tahansa kulkea eikä poikkipuolista sanaa kuule. Päinvastoin, olet yksi meistä, kuulut joukkoon ja hyvä niin.
 
Mitähän tapahtuisi, jos jostakin saisi presidentti Georg Bushin kuvalla varustetun hatun?
Uskaltaisikohan mennä Harlemiin Bush – hattu päässä?
 
Minulle suomalaisena rotuviha on käsittämätön asia, mutta sainpa siitä pientä esimakua Harlemissa. Istuskelin kadun varrella kahvia hörppimässä musta Stetson – lierihattu päässä. Ehkä se jotenkin muistutti ortodoksijuutalaisten hattua.
 
-         V…. juutalainen, murahti ohikulkeva kaveri minulle merkitsevästi.
 
 On minua luultu maailmalla saksalaiseksikin ja ihan yhtä ystävälliseen sävyyn.
 
Kävellessäni Harlemin pääkauppakatua, 125th Street, jalkakäytävillä oli vaikka minkälaista Obama – tavaraa myyvää yrittäjää. Kovaäänisestä kuului Obaman vaalikampanjan aikaisia puheitakin.
 
Harlemissa Obama on kansallissankari, toivo uudesta. Samankaltainen uudenlaisen poliittisen kulttuurin odotus elää vahvana muuallakin täällä New Yorkissa. Ovatko toiveet lopulta liian korkealla, jää nähtäväksi.
 
Jotenkin tästä Obama huumasta tulee mieleen Vladimir Putinin valinta aikanaan Venäjän presidentiksi. Silloin puhalsivat uudet muutoksen tuulet. Kansa oli ylpeä urheilullisesta, nuorekkaasta presidentistään, joka ei juopotellut kuten edellinen.
 
Äkkiä ilmestyi myyntiin Putin paitoja, solmioita, kirjasia, kuvia ja muistaakseni votkaakin. Niin, ja tietysti se puinen Putinin näköinen ukko, jonka sisässä oli Putin, jonka sisässä oli Putin jne.
 
Kansa tarvitsee esikuvia ja sellaisia se saa. Välillä parempia, välillä huonompia.
 
Toisaalta eivät nuo suurvallat lopulta niin hirveän erilaisia käyttäytymiseltään ole, vaikka muuta aina sanotaan. Suurilla valtioilla on suurien valtioiden kujeet. Välillä vain kovin sotaisat.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ti 18.11.2008 @ 01:57admin

Amerikan kirjeitä 4. "Irakin sota loppuu"

Hieraisin silmiäni, kun tuttavalleni tulleen New York Timesin etusivulla oli iso otsikko ”Iraq war ends”, vaikka Barak Obama ei vielä ollut edes astunut virkaansa. Mistä oli kysymys?
 
Itse asiassa tuttavalle oli kannettu kaksi lehteä. Aivan samannäköisiä molemmat.Tässä mielenkiintoisemmassa lehdessä vain oli päiväys New York, Saturday, July 4, 2009. Siis Yhdysvaltain ensi vuoden kansallispäivän päiväys.
 
Lehden otsikon sivussa oli myös laatikko, jossa luki ”All the News We Hope to Print”. Kaikki uutiset, jotka toivoisimme julkaista.
 
The New York Timesin logo taas sanoo: ”All the News That´s Fit to Prin” eli kaikki julkaistaviksi sopivat uutiset.
 
Erikoispainoksen olivat koonneet kymmenet vapaaehtoiset, jotka kuvittelivat uutisten muodossa mitä kaikkea voisikaan tapahtua sen jälkeen, kun valta Valkoisessa talossa vaihtuu republikaaneilta demokraateille ja Barak Obama ottaa ohjakset.
 
Irakin sodan loppumisesta kertova ”uutinen” osoittautui yllättäen oikeansuuntaiseksi. Ihan oikeat uutiset kertoivat muutamaa päivää myöhemmin, että Irakin parlamentti oli aloittanut keskustelut amerikkalaisten joukkojen poistamisesta maastaan vuoden 2011 loppuun mennessä.
 
Tätä kirjoittaessani ei ollut tietoa oliko Irakin parlamentti myös hyväksynyt amerikkalaisjoukkojen vetäytymisaikataulun. Suunnitelma on kuitenkin hyvin lähellä sitä, mitä Barak Obama on vaalikampanjassaan lupaillut.
 
Oli tässä NY Timesin erikoisnumerossa monta muutakin toivetta kuin Irakin sota. Vaikkapa se, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi lain, joka rajoittaisi maksimipalkkojen suuruuden 15 kertaa minimipalkan kokoiseksi.
 
Minimipalkka on nyt 7 dollaria 15 senttiä tunnilta New Yorkin osavaltiossa.
 
Mutta mitä kertoikaan The Wall Street Journal maanantaina 17.11. 2008?
Goldman Sachs Groupin huippujohtajat olivat päättäneet luopua vuoden 2008 bonuksistaan. Se tietää jopa kymmenien miljoonien tulonmenetystä huippujohdolle.
 
Samalla muidenkin yhtiöiden huippujohtajille tulee paineita toimia samalla tavalla. Saa nähdä toimivatko.
 
Uutisia lukiessani jäin vain miettimään, että miksi johdon bonuksia maksetaan sekä hyvinä että huonoina vuosina. Hyvät ajat vielä ymmärrän, mutta huonompaa vuotta kuin 2008 rahoitusalalla ei oikeastaan voi kuvitella.
 
Entäpä tuo NY Timesin näköinen toiveuutisten lehti? Voisiko vaikkapa Helsingin Sanomat tehdä tuollaisen sivutuotteen? Erikoislehti, jossa kerrottaisiin uutisten muodossa suorin sanoin mitä ensi eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tulisi tehdä eri aloilla.
 
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen tuskin ottaisi vastuuta lehdestä, mutta onhan yhtiöllä oma toimittajakoulukin. Siinä olisi opiskelijoille haastetta kerrakseen.
 

Sivut

Matti Laitinen vallan vaiheilla

 Matti Laitinen toimitti pitkään YLE Radio 1:n yhteiskuntakriittistä Vallan vaiheilla - ohjelmaa, mutta ei osannut YLE:stä eläkkeelle jäätyään asettua kiikkutuoliin ja jatkaa mm. tämän blogin pitämistä.

Blogiarkisto