Skip navigation.
Home

Ajattelurakennelmat kielten takana

Viime talvena puhelimeni soi. Mies nimeltään Erkki Hiltunen soitti ja alkoi kertoi minulle tutkimuksista, joihin hän osallistui 1970-luvulla. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää sitä, miten eri kielet tuottavat erilaista ajattelua ja niitä johti norjalaissyntyinen psykologi Frode J. Strömnes. Tein hiukan muistiinpanoja ja kiitin herra Hiltusta puhelusta.

Koska aihe on aina pohdituttanut minuakin, aloin selvittää aikoinaan vapaana toimittajana ja elokuvaohjaajana työskennelleen Hiltusen juttuvinkkiä. Löysin yhteyden samoihin tutkimuksiin osallistuneesta psykologi Antero Johanssonista ja pian sain käsiini myös Strömnesin kirjan The Fall Of The Word And The Rise Of The Mental Model.

Kirjan teoreettinen viitekehys on psykologiaan perehtymättömälle maallikolle jokseenkin vaikea, mutta miehen tutkimuksista kirjassa on lukuisia kiehtovia esimerkkejä. Kielen ja ajattelun välisen suhteen elokuvalliset tutkimukset saivat alkunsa siitä, kun nuori psykologi vietti talven 1976 Tromssassa. Iltaisin hän teki pitkiä kävelyretkiä kaupungin kaduilla. Tavallisesti talojen ikkunoista kajasti television kuvaputken sinertävä hohde, mutta pian kävelijämme havaitsi, että tiettyyn aikaan illasta tuo kajastus sammui suuressa osassa ikkunoista. Strömnes päätti ottaa selvää, miksi suuri osa kaupunkilaisista lopetti television katselun samaan aikaan ja tutki lehdestä, mitä televisiosta tuli tuohon aikaan. Tulos oli, että katselukatkoksen aiheutti se, että maan ainoa kanava, Norjan Televisio, lähetti tuolloin suomalaisia elokuvia.

Kun Strömnes katsoi suomalaisfilmejä sukulaistensa kanssa, nämä keksivät yhtäkkiä jotain muuta tekemistä ja lähtivät pois television ääreltä. Psykologimme otti suomalaisfilmit puheeksi norjalaisten tuttujensa kanssa ja kävi ilmi, että suurin osa ei pitänyt niistä, koska tekstityksestä huolimatta he eivät tajunneet, mitä niissä tapahtuu.

Strömnes ajatteli, että tämä elokuvien ymmärtämättömyys johtuu suomalaisten kielellisesti erilaisista ajatusmalleista, mutta vasta kun hän muutama vuosi myöhemmin Turussa opettaessaan tapasi toimittaja Hiltusen ja oppilaansa Johanssonin, hän sai heidän kanssaan kehiteltyä välineen asian tutkimiseen. Elokuvan tekemistä opiskellut Hiltunen laati yhdessä ohjaajaystäviensä kanssa menetelmän tila-avaruudellisen liikkeen mittaamiseksi elokuvasta ja analyysin kohteeksi valittiin neljä eri maissa tehtyä klassikkonäytelmien filmatisointia. Ryhmä tutki Moliéren Tartuffen, Tsehovin Vanja-Enon ja Ibsenin näytelmien Nukketalo sekä Villisorsa televisioversiot, jotka oli kuvattu sekä indoeurooppalaisella kielialueella Ruotsissa ja Norjassa, että fennougrilaisessa Suomessa.

Tulokset olivat hämmästyttäviä: suomalaisversiot olivat täynnä staattisia lähikuvia henkilöistä, kun taas skandinaaviset versiot vilisivät kokokuvia, joissa liikuttiin. Vain Tartuffessa erilaisten kuvien määrät olivat samankaltaiset, epäsuomalaiset. Kun suomalaisohjaajaa haastateltiin, hän vastasi nimenomaan pyrkineensä noudattamaan näytelmästä tehtyä ranskalaisfilmatisoinnin henkeä.

Samankaltaiset tulokset seurasivat tutkimuksesta, jossa vertailtiin Italiassa ja Eestissä tehtyjä dokumentteja Alvar Aallosta. Ryhmä tutki myös suomen- sekä ruotsinkielisten lehtien otsikoita. Tulos oli se, että suomalaiset tunkivat otsikkoihin substantiiveja, kun taas ruotsinkieliset käyttivät mieluummin verbejä. Samaa kieli tutkimus suomalaisten ja ruotsalaisten työtapaturmista, puhumattakaan muista ryhmän tutkimuksista.

Mitä tämä tarkoittaa? Eivätkö kielet olekaan keskenään samanlaisia merkkijärjestelmiä? Onko kielten välillä muitakin eroja kuin eri sanat? Mistä nämä erot kertovat? Psykologi Antero Johansson kertoo.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Huomautus: Eesti on suomeksi Viro

Tervehdys!

Teidän mielenkiintoista ja hyvätasoista ohjelmaanne tulee kuunneltua aina kun ehtii.

Pieni kommentti suomenkielen käytöstä:
Eteläisen naapurimme nimi suomeksi on Viro ja siellä asuu mm. virolaisia ja siellä puhutaan mm. viroa, toivottavasti viitteet ovat turhia (esim. wikipedian Viro-artikkeli ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistösivulta (nimistöneuvonnan kysytyimmät)).

Terveisin
Risto Pitkäaho
Kerava

kiitokset Frode Strömnesille

Hei
Ohjelma erikielisten erilaisesta ajattelusta sai mieleeni 1970-luvun alun, jolloin opiskelin Turussa psykologiaa ja halusin paikata myös kehnonlaista ruotsin kielen taitoani. Frode lupautui antamaan tunteja ja antoikin niitä mielenkiintoisesti: hän piirteli mm. prepositiot paperille ja auttoi minua ymmärtämään, miksi ruotsiksi ajatteleminen oli vaikeaa muttei mahdotonta. Siinä tapahtui kielitaidossani laadullinen hyppäys, joka auttoi virkamisruotsin tutkinnon suorittamisessa ratkaisevasti. Tämä ohjelma toi muistot mieleeni, joten kovasti paljon kiitoksia.

Kieli ja liike

Olipa tosi kiinnostava juttu!

Onkohan tässä yksi selitys Suomen ja muiden pohjoismaiden liikenneonnettomuustilastojen eroon? Muissa pohjoismaissa onnettomuuksien määrä on laskenut huomattavasti (radion uutislähetys syyskuussa 2009) mutta Suomessa vain hiukan.

Re: "...Eteläisen naapurimme nimi suomeksi on Viro ja siellä..

Kiitos palautteesta. Mukavaa, että olitte löytäneet ohjelmamme olennaisen sisällön ja nauttineet siitä.
-PH-

Re "...auttoi minua ymmärtämään, miksi ruotsiksi ajattelemin

Mycket roligt! Lycka på!
-PH-

Re:"...Suomen ja muiden pohjoismaiden liikenneonnettomuustilast"

Saattaisi olla.

On muutenkin ällistyttävää, että tällainen uraauurtava tutkimus on aikoinaan jätetty ilman rahaa ja perusteellista selvitystä.

Toivotaan, että joku jatkaa Frode J. Strömnesin, Antero Johanssonin ja Erkki Hiltusen alkamaa työtä.

-PH-