On taas se aika vuodesta kun vietämme Aleksis Kiven päivää ja juhlimme samalla suomalaisen kirjallisuuden syntymää. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 172 vuotta tämän kirjallisuutemme suurmiehen syntymästä on aika kysyä, miten Aleksi Kivestä tuli Aleksis Kivi.
Kuten kaikki tiedämme, Kivi syntyi Stenvallina, lähti 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun ja kirjoitti 23-vuotiaana ylioppilaaksi ainoana nurmijärveläisrahvaan vesana. Samana vuonna hän päätti, ettei alakaan papiksi vaan muutti nimensä Kiveksi ja alkoi suomenkieliseksi kirjailijaksi. Viisitoista vuotta myöhemmin hän kuoli mielisairaana ja unohdettuna kuten kunnon romanttisen taiteilijan arkkityypin kuuluukin.
Tämä kaikki on meille tuttua koulun penkiltä, mutta eikö tarinaan jää aukko? Miten unohdetusta kirjailijasta tuli juhlittu mestari? Milloin Aleksis Kivestä tuli Aleksis Kivi?
Kotimaisen kirjallisuuden yliassistentti Tarja-Liisa Hypénin mukaan Aleksis Kivi tempaistiin unohduksesta 1900-luvun alkuvuosina. Uusromanttiset kansallisuuspuuhamiehet Eino Leino, Otto Manninen ja Volter Kilpi olivat ne miehet, jotka nostivat Aleksis Kiven jalustalle, kun omaa identiteettiä etsivälle Suomen kansalle etsittiin kulttuurisia ikoneja. Heidän ansiostaan myös Seitsemän veljestä nostettiin itsenäisyydestä haaveilevan katajaisen kansamme kansalliskirjaksi.
Kolmikko ihaili Aleksis Kiveä tosissaan. Volter Kilpi oli jopa vakuuttunut siitä, että hän oli Aleksis Kiven reinkarnaatio!
Eikä kilpailijoita kansakunnan kaapin päälle nostettavaksi oikein ollut. Ainoastaan Minna Canth olisi Hypénin mukaan voinut olla mahdollinen kansakunnan kirjallisen kaapin päälle nostettavaksi, mutta Kiven tuotanto oli laaja-alaisempi. Häntä ennen suomenkielistä kirjallisuutta oli olemassa vain rippeitä ja Kivi aloittikin monet lajityypit niin väkevästi, että Hypénin mukaan vaikkapa Kiven runoudessa riittää vieläkin tutkittavaa ja ihmeteltävää.
Jos Kivi sitten oli niin nero, niin miksi sitä ei huomattu hänen elinaikanaan? Miksi näin kyvykäs ja nerokas kirjailija sitten kuoli unohdettuna? Hypénin mukaan syyt olivat ainakin osittain poliittisia. Kivi esitti kirjoissaan ajatuksia ja näkemyksiä, jotka olivat nälkävuosien kurjuudessa ja tsaarinvallan alaisuudessa elävälle Suomelle liian radikaaleja. Jo pelkästään keskittyminen rahvaan elämän ja puheen kuvaamiseen aiheutti pahennusta aivan Lönnrotia myöten. Poliittiset syyt siis veivät potentiaaliset tukijat kuten J.V. Snellmanin pois Kiven takaa.
Aleksis Kiven unohdus kesti vain pari kolme vuosikymmentä, mutta juuri sopivasti kuitenkin, että hänestä saatiin paitsi kansalliskirjailija myös romanttisen taiteilijamyytin uusintaja mielisairaalakausineen ja huonosti menestyneine naissuhteineen. Eräänlainen marttyyri taiteen alttarilla.
Koska Kivi on niin järkälemäinen hahmo kirjallisuudessamme, häntä ovat tutkineet ja analysoineet lähinnä miehet ja harmaapartaisen professoritason tekijät. Onko Aleksis Kivestä lainkaan lukemista naisille? Millainen Kiven naiskuva on? Näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Sirkku Peltola kertoo.
