Howdy pardners! Tänään lähdemme rapakon eli Atlantin valtameren yli jenkkeihin eli Amerikkaan eli Yhdysvaltoihin. Jenkkilä on millekään Pohjois-Amerikan osalle harhaanjohtava nimi, koska se viittaa lähinnä Yhdysvaltojen koillisosiin. Yhdysvallat viittaa liittovaltion olemukseen, mutta mistä tulee sana Amerikka? Markku Henriksson on Amerikkojen tutkimuksen tutkijakoulun johtaja ja hän on tutkinut luonnollisesti myös Amerikan nimiä. Maanosan nimen historia ei hänen mukaansa olekaan aivan yksiselitteinen juttu.
Vanhin Amerikan etymologia lähtee liikkeelle firenzeläiskauppias Amerigo Vespuccista, joka omien sanojensa mukaan oli mukana Kristoffer Kolumbuksen kolmannella matkalla 1493 ja omin päin nykyisen Brasilian rannikolla 1497. Vaikka monet epäilevät näitä tarinoita, saksalainen kartantekijä Martin Waldseemüller ilmeisesti uskoi Vespuccia ja kirjoitti vuoden 1507 karttaansa maininnan maasta, ”jonka oli löytänyt Americus”.
Kuusi vuotta myöhemmin kartanpiirtäjä oli jo muuttanut mieltään ja Etelä-Amerikan kohdalla luki “Mundus Novus”, uusi maailma. Mielenmuutos oli kuitenkin myöhäistä, ensimmäisen kartan suosio levitti nimeä muihinkin karttoihin ja näin maanosan nimi vakiintui Amerikaksi.
Mutta yleensähän paikat nimetään sukunimien mukaan, ei etunimien mukaan. Amerikan eurooppalaisen asuttamisen alkuvaiheista löytyykin yksi sopiva sukunimi: Richard Amerike oli bristolilainen seriffi, joka oli yksi John Cabot –nimisen löytöretkeilijän vuonna 1497 tapahtuneen Amerikan-matkan rahoittajista.
Kolmas vaihtoehto on se, että intiaanien kielellä jokin vuoristo tai muu asia oli nimeltään jotain sanaan amerikka viittaava, ja semmoinenkin mahdollisuus on, että nämä kaikki kolme teoriaa pitävät paikkansa.
Harvinaisen epäselväksi jää siis noinkin merkittävän maanosan etymologia. Näin ei voi sanoa suurimmasta osasta Pohjois-Amerikan paikkoja, monasti niiden nimet suorastaan huutavat selitystä. Ja aika usein tuo selitys löytyy Euroopasta.
Onko USA siis vain sattumanvarainen Euroopan paikannimien ja historian kuvajainen, tätä kysymme nyt Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell-Douglas –professori Markku Henrikssonilta.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
vuosituhat
Vuosisadan- ja kymmenenkin katoaminen tietoisuudesta tai ainakin sanavarastosta ei ole uusi ilmiö.Sitä on jatkunut ainakin kolme vuosikymmentä.V.1900 oli vuosituhannen alku historiantutkijoillekin ja tulevaisuuden tutkijan tulevan vuosituhannen puoliväli olikin jo v.2050.Tavallisille toimittajille tällainen aikakäsitys olikin sääntö eikä poikkeus.Vuosituhannenkin vaihtumisen hurmoksessa seonneet päät eivät ole vieläkään selvinneet.
Voisitte tekin puhua suomeksi selviöstä kömpelön itsestäänslvyyden (=självklarhet) sijaan.