Hulluja nuo roomalaiset!

Kuusikymmentä vuotta sitten ranskalaisessa Pilote –lehdessä alkoi ilmestyä sarjakuva nimeltään Asterix, josta sittemmin on tullut rakastettu kaikkialla maailmassa. Sarjan tekijät käsikirjoittaja René Goscinny ja piirtäjä Albert Uderzo olivat tuolloin hiukan yli 30-vuotiaita ja heillä oli kokemusta jo monenlaisesta sarjakuvasta. Varsinkin Coscinnyn ura on muutenkin merkittävä pala ei vain ranskalaisen vaan eurooppalaisen sarjakuvan historiaa.

René Coscinnyn vanhemmat olivat puolalaissiirtolaisia, jotka tapasivat Pariisissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vähän Renén syntymän jälkeen perhe muutti Argentiinaan ja niinpä tuleva sarjakuvalegenda vietti toisen maailmansodan vuodet Buenos Airesin ranskalaiskoulussa. Perheen pään kuoltua Coscinnyt muuttivat New Yorkiin, josta René kävi suorittamassa asepalveluksen Ranskassa.

Palattuaan Yhdysvaltoihin hän tutustui amerikkalaisen sarjakuvan tuleviin suurmiehiin, Mad-lehden perustajiin Will Elderiin, Jack Davisiin and Harvey Kurtzmaniin. New Yorkin tuttavuuksia oli myös hänen maanmiehensä Maurice de Bevere eli Morris, jonka luomaa Lucky Lukea hän alkoi muutama vuosi myöhemmin käsikirjoittaa.

World Press –lehtitoimiston johtaja houkutteli hänet vihdoin Pariisiin yhtiön konttorin johtajaksi ja siellä hän vihdoin aloitti yhteistyön Albert Uderzonkin kanssa. Parivaljakko teki sarjakuvia naistenlehtiin, lastenlehtiin ja kollegojensa kanssa perustaman Édifrance/Édipresse -sarjakuvasyndikaatin lehtiin.

Vuonna 1959 Édifrance/Édipresse perusti oman sarjakuvalehden nimeltään Pilote. Lehdestä tuli sittemmin koko eurooppalaisen klassisen kauden sarjakuvan pioneeri, suunnannäyttäjä ja menestystarina, mutta alkuvaiheissa se piti rahavaikeuksien vuoksi myydä ranskalais-belgialaiselle Dargaudille, joka tunnettiin naisille suunnattujen romaanien ja Tintti-sarjakuvien kustantajana. Coscinnystä tuli lehden päätoimittaja seuraavaksi neljäksitoista vuodeksi ja hän myös käsikirjoitti paljon lehden tuotannosta.

Pilotésta tuli kuin tuli menestys, ilmestyihän lehdessä sellaiset meilläkin tutut sarjakuvaklassikot kuin Jean Giraudin Blueberry, Jean-Claude Mézières´n Valerian ja Laureline, Coscinnyn ja Jean Tabaryn Ahmed Ahne ja Fredin Philemon. Ja tietenkin Asterix, joka alkoi ilmestyä myös albumimuodossa jo vuonna 1960.

Tarinan mukaan 51-vuotias Coscinny meni lääkärintarkastukseen vuonna 1977. Lääkäri määräsi ylipainoisen käsikirjoittajan rasitustestiin polkemaan kuntopyörää. Vähän aikaa poljettuaan mies sai sydänkohtauksen ja kuoli. Tuohon mennessä ilmestyneen 24:n yhdessä tehdyn Asterix-albumin jatkoksi sarjan toinen luoja ja piirtäjä Uderzo on jatkanut albumien tekemistä tähän asti yhdeksällä teoksella.

Kohderyhmä-ajattelu ei merkinnyt Pilotén sukupolvelle kovinkaan paljoa, heidän sarjakuvansa kelpaavat niin vasta lukemaan oppineille kuin älykkäille aikuislukijoille. Tämä pätee myös Asterixin seikkailuiden suomentajien, Outi Wallin ja Jorma Kaparin työhön: he ovat tuoneet sarjakuvan vivahteet ja sanaleikit nautittavasti esille siitä lähtien, kun Asterix ja Kleopatra julkaistiin ensimmäisenä suomeksi vuonna 1969.

Tänään keskitymme Asterixia tutkineen Keijo Karjalaisen kanssa Asterixin kylän asukkaiden nimiin. Mitä tarinoita nimien taakse on ladattu? Mikä on Idefixin pakkomielle? Mitä on Akvavitix englanniksi? Otetaanpa selvää.
– – –
aristoteles(at)yle.fi