Viime vuosikymmenten talouskehityksen suunta Suomessakin on ollut selvä: olemme siirtyneet kansallisista ympyröistä kohti koko maapallon käsittävää talousaluetta. Liittyminen EU:hun reilu vuosikymmen sitten oli tässä mielessä hyppäys, jonka yhteydessä projektin päämäärä sanottiin ääneen: yhdistymisen tarkoituksena oli helpottaa pääoman, työvoiman ja tavaroiden liikkumista yli kansallisten rajojen. Ja koko ajan liikemiehemme ja poliitikkomme ponnistelevat vähentääkseen EU:n ulkopuolelle suuntautuvan taloudellisen kanssakäymisen rajoituksia.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhä useammin joudumme tekemisiin muualla tuotettujen tavaroiden kanssa: emme enää ole omavaraisia kulutustavaroiden ja elintarvikkeiden suhteen. Tuotteet tehdään siellä missä ne on halvinta tehdä ja ne myydään meille käärittynä sellaiseen tuotemerkkiin, joka parhaiten meihin tehoaa.
Mutta millainen tuotemerkki tehoaa parhaiten? Tässä kohdassa kansainvälinen ja yhtenäinen tavaratuotanto törmää kulttuurieroihin, siihen että karstulalaisen metsäkoneen kuljettajan maailma, mieltymykset ja kulutustottumukset ovat toisenlaiset kuin slovenialaisen oliivinviljelijän.
Välimieheksi tuotemerkkien ja eri markkina-alueiden erilaisten ihmisten maailmojen yhdistäjäksi tarvitaan mainostoimistoja, jotka paitsi suunnittelevat mainontaa paikallisille asiakkailleen, muokkaavat kansainvälisiä brändejä kohdemaan olosuhteisiin sopiviksi. Tätä työtä sanotaan adaptaatioksi eli sopeuttamiseksi. Tänään kysymme, millaista adaptaatio on ja vastaajaksi on lupautunut pitkän linjan mainosihminen Päivi Topinoja-Aranko.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Pääsiäinen
Toimittaja Pasi Heikura
Kun Te mielellänne käsittelette suomalaista perinnettä, mikä on tietenkin mukava asia, niin voisitte lukea edes Suomen perinneatlaksen ja myös Suomen kansakulttuurin kartaston I. osan. Viimeksi käytitte todella rikollisen ylimielisesti termejä samaani, tietäjä ja noita. Ja muutenkin puheenne vanhasta kulttuurista on pelkkiä pinnallisia moderneja fraaseja.
Matti Sarmela