Ilmastonmuutoksesta huolimatta Suomessakin sataa vielä talvisin jonkin verran lunta. Takana ovat silti ne ajat, jolloin Etelä-Suomessakin hanget kohosivat korkealle, kaikki osasivat hiihtää ja lumi oli suomalaisille elementti, joka muovasi kansan identiteettiä.
Grönlannissakin jäätiköt sulavat ilmaston lämpenemisen seurauksena, mutta varsinaista pulaa lumesta ja jäästä siellä ei vielä tarvitse kärsiä. Ja niin kuin legenda kertoo, eskimoilla ei ole pula myöskään lunta tarkoittavista sanoista, heillähän löytyy niitä joka lähtöön.
Eskimoiden lukuisat sanat lumelle ovat hyvin käytetty esimerkki siitä, miten länsimaissa jokin asia on ajateltu näin, kun taas primitiivinen kansa ajattelee asian aivan toisella tavalla. Mutta onhan suomessakin lunta tarkoittavia sanoja vaikka kuinka monta: nuoska, räntä, hanki, kinos, nietos, tykky, hankikanto, jalkarätti, lumihiutale, pyry, tuisku jne. Eikä angloamerikkalaisen maailmankaan tarvitse tyytyä pakkaslunta tarkoittavaan sanaan snow, onhan heilläkin sohjonsa eli slush, räntänsä eli sleet, lumimyrskynsä eli blizzard ja puuterilumensa eli powder. Kyllä lumet ovat järjestyksessä muillakin kuin eskimoilla. Itse asiassa kyseessä onkin yksi kielitieteen suurimpia väärinkäsityksiä. Edinburghin yleisen kielitieteen professori Geoffrey K. Pullum on kirjoittanut aiheesta tylyn kirjoituksen, jonka perusteella tiedeyhteisön kyky tarkistaa faktoja ei ole järin suuri.
Kaikki alkoi vuonna 1911, kun Franz Boas kirjoitti johdannon Pohjois-Amerikan intiaanien käsikirjaan. Siinä hän kirjoittaa jotakuinkin niin, että kun eskimot ilmaisevat tietynlaisia lumia yhdellä sanalla, muissa kielissä ne pitää ilmaista fraaseilla. Hänen mukaansa esimerkiksi eskimoiden yksi sana aput vaatii vaikkapa suomessa ilmauksen maahan satanut lumi. Eskimoiden naseva gana taas vaatii selityksekseen sanat satava lumi. Boasin esittää kirjoituksessaan tästä ilmiöstä neljä esimerkkiä.
Liki kolmekymmentä vuotta myöhemmin yksi tieteen historian kuuluisimmista harrastajatiedemiehistä, vakuutusmies ja kielitieteilijä Benjamin Whorf kirjoitti, että eskimoille on mahdoton ajatella, että lumelle olisi yksi yleissana, koska heillä on kaikkiaan seitsemän erilaista sanaa erilaisille lumille. Viisikymmentäluvun lopulla Roger Brown siteerasi Whorfia ja mainitsi eskimoiden kolme sanaa lumelle. Pari vuosikymmentä myöhemmin Lanford Wilson kirjoitti jo eskimoiden viidestäkymmenestä sanasta lumelle. Pullum raportoi, miten muissa tieteellisissä julkaisuissa on vuosien varrella käytetty myös lukuja yhdeksän, sata ja kaksisataa kuvailemaan eskimoiden lumi-sanojen moninaisuutta. Lumisanojen määrä oli lähtenyt kasvamaan lumipallon lailla.
Ja kuten Pullum kirjoituksessaan toteaa, oli eskimoilla lumelle miten paljon sanoja tahansa, ei sillä ole mitään väliä. Ihmisillä on paljon sanoja asioille, jotka ovat heille tärkeitä. Hevosmiehillä on kymmeniä sanoja hevosten rodun, sukupuun ja iän täsmentämiseen, kasvitieteilijöillä taas on monia sanoja kasvien lehtien muodon määrittelyyn. Mitä merkittävää tai kiinnostavaa tässä on, kysyy Pullum ja vastaa: ei mitään.
Mutta mitä nuo eskimoiden sanat lumelle ovat? Onko jään eri muodoille monia sanoja? Mille asioille eskimoilla on vähän sanoja? Eskimologi Eva Jansson vastaa.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
- - -
Haastattelussa mainittu Sermitsiaq-lehden otsikko on seuraava:
Oqimaaqatigiissaarluartariaqartoq
Myrsky vai mylväys?
Kielitiede ei ainakaan sanakirjan mukaan nyt ollut toimittajan vahvimpia puolia. Blizzard ja avalance eivät tarkoittane samaa.
nim. Sanakirjan kanssa