Puhelipsahduksia kuin turkin hyllyltä

Tänään emme ole peukalo keskellä kylää emmekä häntä silmien välissä, vaan tartumme miestä sarvista! Kukaan meistä ei ole erehtymätön puhuessaan ja kaikille sattuu lipsahduksia. Yksi muistelee, mikä se kahden eliön yhteiselämä olikaan ja esitelmöi pitkään puun ja sienirihmaston symposiumista. Toinen sekoaa miettiessään sanoako jänis vai kaniini ja sanoo jäniini. Ja kolmas taas innostuu ja saa uutta vettä purjeisiinsa.

Sana- ja fraasilipsahdukset ovat yleinen ilmiö, joka aiheuttaa monenlaisia tunteita. Lipsauttajat saattavat nolostua huomatessaan, että nyt on suusta lipsahtanut sana desibelipilkku kun piti tulla desimaalipilkku. Kuulija saattaa ärsyyntyä puhujan yleissivistyksen pinnallisuudesta, jos asiat menevät eteenpäin kuin jänis helteellä. Ja aika monia huvittaa, jos osuva lipsahdus iskee kuin sieni kirkkaalta taivaalta.

Jyväskyläläinen kielentutkija Hannele Dufva on kerännyt ja tutkinut kielellisiä lipsahduksia — hänen materiaalistaan on peräisin suurin osa tässäkin käytetyistä esimerkeistä — ja erottelee ne kolmeen alalajiin.

Malapropismit ovat saaneet nimensä rouva Malapropista, joka on mielellään, mutta epäonnisesti sivistyssanoja käyttävä näytelmähenkilö 1700-luvulla eläneen englantilaisen kirjailijan Richard Sheridanin näytelmässä Kilpakosijat. Hän puhui mm. vertauksista eli allegorioista mutta käyttikin sanaa alligaattori. Sanat siis kuulostavat samoilta ja sekoavat siksi.

Toinen lipsauttelun muoto perustuu sanojen samankaltaiseen tai aihepiiriltään läheiseen sisältöön. Tämä laji on tuttu kaikille meille, jotka mielellämme rentoudumme illalla saunan kiukaalla.

Kolmas paljon käytetty lipsauttelun tapa perustuu siihen, että valitaan kumpikin valittavana olevista kahdesta sanasta. Dufvan mukaan ruotsin kamraatista ja venäjän toverista olisi juuri tällä kontaminaatioksi kutsutulla tavalla syntynyt suomen sana kaveri.

On myös tilanteita, joissa lipsauttelua esiintyy muita useammin. Jos tilanne on rutiininomaisuuteen saakka liian tuttu, keskittymiskykymme saattaa lipsahtaa, ja alamme puhua junan kondiittorista. Toisaalta liian yllättäväkin tilanne voi saada meidät menemään merta edemmäs allikkoon.

Nyt muistelemme vanhaa rohkaisevaa sanontaa: ihmisille erreyksiä sattuu, ei kiville eikä kannoille ja kysymme lipsautustutkijoilta Hannele Dufvalta ja fraaseihin erikoistuneelta Katja Mäntylältä, mistä fraasilipsahdukset tulevat kuin mummo lumessa?
– – –
aristoteles(at)yle.fi