Käsityöläisyys on suomalaisten vanha leipälaji. Maamme teollistui vasta sotien jälkeen ja jo nyt kuudenkymmenen teollistuneen vuoden jälkeen teollisuuden työpaikkoja viedään vauhdilla halvempien työvoimakustannusten maihin.
Miten vastaavat suomalaiset teollisuuden katoon? He rakentavat lisää kesämökkejä ja varustavat niistä talviasuttavia nimenomaan omin käsivoimin. Ja mitä mökillä tehdään? Savustuspönttöjä, verkonperkaustelineitä ja visakoivuisia ovenkahvoja saunaan.
Teolliset vuosikymmenet ovat kuitenkin monessa kohtaa katkaisseet yhteyden käsityöläiseen elämänkatsomukseen. Tämä näkyy selvästi alkukesästä Etelä-Saimaa –lehdessä julkaistusta jutusta, joka käsitteli veneen tekemisen taitoa. Jutun otsikosta tekijä oli sorvannut seuraavanlaisen:
Sulkavalle valmistuu kirkkoveneitä virolaisista ja hollantilaisista käsistä.
Kuuntelijamme ja ilmiantajamme, nimimerkki Mummo Joutsenosta päivittelee, että ”ennen joutilaat kädet kutoivat lapasia, mutta nykyään käsille on keksitty parempaa tekemistä”.
Aristoteleen kantapäänkin valtaa kaiho niihin aikoihin, kun veneet tehtiin puusta ja soutajat olivat rautaa. Nykyään, kun veneet syntyvät käsistä, emme voi kuin pelokkaina arvailla, mistä materiaalista soutajat on tehty ja samalla lähettää viikon fraasirikos –tuomio Lappeenrantaan täältä radiosta käsin.
