Rottinkipalmuista saatava rottinki on yleinen materiaali mitä moninaisimmissa tarve-esineissä yhä nykyään, vaikka helpommin muovailtavat muovit ovatkin korvanneet sen laajalti. Rottinki on taipuisaa, muttei mitenkään superkestävää materiaalia ja siksi onkin ymmärrettävää, että Aamulehden tiedetoimittaja Mika Remes päätti äsken ilmestyneessä jutussaan popularisoida vaikeatajuista ilmastotieteellistä faktamaailmaa seuraavasti:
Suomalainen tutkijaryhmä kävi Etelämantereella kokeilemassa kepillä jäätä ja toi tullessaan hyviä uutisia. Merten keuhkoiksi kutsuttu (...) paikoin neljä kilometriä paksu jääkuutio ei sula ja hukuta maapalloa ainakaan kymmeneentuhanteen vuoteen.
Maapallon rinta ei silti ole rottinkia: vuoristojäätiköille ja korkeiden vuorien jäisille huipuille on käymässä kuin jäätelötötterölle auringossa. Esimerkiksi Alppien jäätiköiden massa huvennut puoleen sadassa vuodessa.
Aristoteleen kantapään ankara mutta oikeudenmukainen fraasirikostuomioistuin kiittää tällä viikolla tiedetoimittaja Remestä hänen uhrautuvasta työstään tieteen kansantajuistamisen vaativalla saralla. Tehtävän ylivoimaisuudesta huolimatta hän samalla uudistaa sanontojen merkityksiä ennakkoluulottomasti nykyrunoilijan suorasukaisella intuitiolla.
Ensinnäkin: "jään kokeileminen kepillä" on tähän Aamulehden artikkelin ilmestymiseen saakka merkinnyt uhkarohkeaan yritykseen lähtemistä viisaasti kokeillen, suinpäin ryntäämisen vastakohtana. Jos suomalaisen tutkijaryhmän tieteellinen matka Antarktikselle on ollut "jään kokeilua kepillä", ryhmä ei ilmeisestikään ole valmistautunut matkaansa kovin hyvin ja on käynyt vain hiukan katselemassa paikkoja, jos joskus pääsisi paikan päälle oikein tutkimaankin.
Tai sitten ryhmä on todellakin käynyt tekemässä kauan suunnitellun, kalliin ja vaativan ilmastotieteellisen tutkimuksen, joka käytännössä on suoritettu kokeilemalla jäätikköä kepillä.
Remeksen pääasiallinen anti suomen kielen uudistamiseksi ei kuitenkaan jää tähän. Rohkeasti hän jatkaa, miten "maapallon rinta ei kuitenkaan ole rottinkia".
Aristoteleen kantapään kaiken kokenut fraasirikostuomioistuin pysähtyy Remeksen virkkeen äärelle pyhyydestä hiljentyen. Olemmehan kaikki oppineet, että kun "rinta on rottingilla", ollaan ylpeitä ja itsetietoisia omista saavutuksista. "Rinta rottingilla" ollaan jopa ehkä hiukan enemmänkin itseensä tyytyväisiä kuin mihin todellisuus antaisi syytä. Sanonta tuo mieleen rinta pystyssä kulkevan henkilön kylkiluut tai korsetin, ehkä jopa vanhan sotilasasun rintamuksen.
Toteamalla, että "maapallon rinta ei ole rottinkia", tiedetoimittaja Remes heittää pahaa-aavistamattoman lukijan ennalta sovittujen merkitysten saavuttamattomiin. Hän haastaa lukijan kyseenalaistamaan itsestäänselvyydet ja kysymään: missä on Maapallon rinta? Mistä materiaalista Maapallon rinta on tehty? Onko se joskus ollut rottinkinen? Ja vielä: miten jäätelötötterö liittyy Maapallon ei-rottinkiseen rintaan? Miten jäätelötötterö liittyy jäätiköihin? Puolittuuko auringonpaisteeseen jätetyn jäätelötötterön massa sadassa vuodessa puoleen?
Yhtäkkiä Aamulehden lukija ei enää olekaan keittiön pöydän ääressä syömässä aamiaiseksi rievää vaan loputtomien kysymysten viidakossa, joka on maapallon keuhkot.
Aristoteleen kantapään ankara mutta oikeudenmukainen fraasirikostuomioistuin onnittelee Aamulehden tiedetoimittaja Mika Remestä ja ojentaa hänelle täten ensimmäisen Viikon Fraasirikos -diplomin, olkaa hyvä.
Pasi Heikura
