Skip navigation.
Home

Suklaata, hunajaa vai vaikkua?

|

Vaikka puhe toimii korvien välityksellä, muiden äänien tuottamat vaikutukset kuuloelimillemme eivät aina ole helppoja sanoilla ilmaista. Jos vaikka auton moottorin ääni miellyttää korvia, miten sen voisi ilmaista osuvimmin? Tämä ihmisen ikuinen ongelma kohtasi toukokuussa Ilta-Sanomien liikennetoimittajan, kun hän kertoi BMW:n Z4 -autouutuudesta. Hän päätyi tällaiseen ratkaisuun:

Jo pelkkä tyhjäkäynti on suklaata korville: matalaa, kireää ja voimaperäistä.

Ilmiantajanimimerkki Nouse, riennä suomenkieli on jäänyt kummastelemaan moottorin olemusta:

”Itse en välttämättä haluaisi suklaata korville, varsinkaan matalaa, kireää ja voimaperäistä.”

Ottamatta kantaa millaisesta suklaasta kukin pitää, Aristoteleen kantapään liikkuvan fraasirikollisuuden tutkapartio kirjoittaa kuitenkin moottoritoimittajalle lapun. Jos nimittäin äänet hivelevät korvia, ne ovat hunajaa korville. Hevosvoimien voimat ovat sekoittaneet kirjoittajan mielessä tämän ilmauksen siihen, kun makeanhimo on ylittänyt kohtuuden rajat ja suklaa tulee ulos korvista.

Tutkapartion tuomio on ankara: konepeltitoimittaja sanokoon huugo, liittäköön ojennettujen käsiensä sormet yhteen ja kävelköön lopun päivää tätä viivaa pitkin — ilman suklaata!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

fraasirikos?

6.7. YLE:n radiouutiset
Härkäpavun kasvatuksesta kkertoi toimittaja seuraavasti:
"Toukokuussa kylvetty papu on kasvanut navan korkuiseksi kasviksi".

Kovinpa pieniä ovat härkäpavut, jos koko kasvikin on vain navan korkuinen!

Nimim. Nirpo-kikka

Suklaata korville!

Taannoin yhdys sanoja käsittelevässä jaksossa fraasirikoksen sai ilmianto koskien auton ääntä. Todettiin sen olevan suklaata korville, kun olisi pitänyt olla hunajaa korville. Mutta kas! Dan Brownin menstysromaanissa Da Vinci koodi (suom. Pirkko Biström 2003)s.17 päähenkilö nolona pohtii saamaansa suosiota ja lehtiartikkelia:"Hänen kiehtovan persoonansa säteilyyn antaa lisämaustetta harvinaisen pehmeä baritoniääni, jota hänen naisopiskelijansa kuvaavat sanoilla "suklaata korville"." Siinä se on! Suklaata korville. Ajat muuttuvat, niin myös makeutusaineiden käyttö. Nykyään hunajaa, tuota mehiläisten mainiota ureaa käytetään saunassa, ihoon sivellen. Mutta suklaata vuodatetaan korviin.
Pidetään siis baritoniäänet pehmeinä, eikä kusta hunajaa.

Laus-laus-Marde

Pilkunviilausta lauseenvastikkeista

Ohjelmanne on mainio. Siinä on sivistystä ja tyyliä, mutta haluaisin hiukan viilata pilkkua, koska siihen mielestäni etusivulla kannustetaan: "Ottamatta kantaa millaisesta suklaasta kukin pitää, Aristoteleen kantapään liikkuvan fraasirikollisuuden..."

Lauseenvastike ei kaipaa pilkkua. Blogistanne löytyy muitakin esimerkkejä. Vaihtoehtona voisi olla, että sivulause "millaisesta suklaasta kukin pitää" erotetaan pilkulla molemmin puolin. Itse en laittaisi pilkkua ollenkaan.

Huomautan tämän pelkästään siksi, että jo muinaisessa Kreikassa suomenmaikat painottivat pilkkusääntöjen tärkeyttä.

Ent. suomenmaikka

P.s. Oletteko toimituksessa huomanneet, että Suomesta ovat rautatielikenne ja rautatieasemat hävinneet? Tilalla ovat junaliikenne ja juna-asemat. En tiedä onko hyvä vai huono asia vai ehkä yhdentekevä, mutta yhtäkkiä näin on käynyt.

Öhöm,.

Minun kielikorvaani tuotannon pilkutus käy paremmin kuin oma ehdotelmasi. Lieneekö ajat muuttuneet.

Ja mihin pilkku sopii, sopii usein myös piste ja puolipiste.

On se outoa.