Suomessa on paljon vesistöjä ja niinpä useimmilla meistä on ainakin hiukan kokemuksia vapaa-ajan kalastamisesta. Vaikka eri kalalajien liikakalastus, vesien saastuminen ynnä muut harmilliset syyt ovat tekemässä kalastamisesta Suomen vesillä tuottamattoman ammatin, vapaa-ajan kalastus eli urheilukalastus tai virkistyskalastus on yhä suositumpi harrastus. Onkiminen jokamiehen oikeus ja monen kesään kuuluu mökkeilyn ohessa virvelöinti laiturin nokassa, jollei jopa katiskan kokeminen ja verkkokalastus.
Harva enää kuitenkaan tietää, että turo on muutakin kuin pukutehdas: pieni havupuu, jonka kalakannasta huolehtiva kalamies sujauttaa talvella jään alle veteen sopivaan paikkaan ahvenille kutupaikaksi. Eikä monikaan enää käytä rysää muuhun kuin rysän päältä kiinni jäämiseen noin niin kuin kuvaannollisessa mielessä.
Nykyajan kalamies tietää paremmin, mitä tarkoittaa jerk bait –kalastus, osaa käyttää plaanereita ja osaa sanoa suorat sanat catch and release –ideologiasta. Niille kuulijoille, jotka eivät ole nykyajan kalamiehiä tulkattakoon, että jerk bait eli jerkki-kalastus on viime vuosina yleistynyt vaappukalastuksen muoto, plaanerilla saa vetokalastuksessa uistimen kulkemaan veneen sivulla ja catch and release eli suomeksi pyydystä ja vapauta on englantilaisten onkimiesten sata vuotta sitten aloittama tapa suojella paljon kalastettujen jokien kaloja ja samalla jatkaa kalastusharrastusta.
Vaikka kalastus muuntuu ja uudistuu, kalamiesten jutuilla on kuitenkin oma maineensa, joka pysyy. Saaliskalojen pituutta kuvailtaessa kädet eivät mukamas aina riitä, puntarien koneistot paukkuvat ja se karkuun päässyt kala olisi hämmästyttänyt biologian laitoksen dosenttiakin. Ennakkoluuloilla on syynsä, mutta toisaalta kalamiesten juttujen takana on yhteinen elämänasenne, olivat he sitten tusinan vavan intohimouistelijoita tai sunnuntaionkijoita: teit mitä tahansa, et välttämättä saa kalaa ja silti reissun täytyy olla onnistunut. Saaliin saamisen sattumanvaraisuutta voi pienentää opiskelemalla kalojen elämäntapoja, vesistön olemusta ja oikeilla välineillä, mutta siltikään kalan nappaaminen ei ole sataprosenttisen varmaa. Ja silti kalamies kerta toisensa jälkeen lähtee kyhjöttämään vesistön äärelle.
Kesän kalamiesten kannattaa ottaa lukemistoksi kaksi kirjaa. Jyrki Jahnukaisen ja Veikko Rinteen vastailmestynyt Kalastuksen pikkujättiläinen on painavampi vonkale kuin monen virvelöijän koko kesän saalis. Tuhti tietoteos selvittää innostuneesti kaiken kuviteltavissa olevan modernista kalastamisesta. Se selvittää perinpohjaisesti lainsäädännön, kalapaikat ja sen miten solmitaan silakkalitka.
Toinen kirja antaa perspektiiviä virkistyskalastuksen juurille. Izaak Waltonin Oivallinen onkimies ilmestyi ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1653. Kirjassa Onkimies selvittää kävelyretkellä Linnustajalle ja Metsästäjälle kaiken, mitä tietää onkimisesta ja se ei ole vähän. Onkimies tietää mm. että huhtikuussa, jos ilma on pimeä tai hiukan tuulinen tai pilvinen, on parasta onkia karvamadon näköisellä toukalla. Tietosisällön seurana on runsaasti aina antiikista ja Raamatusta periytyviä näkökulmia kalastamisen jaloon taitoon sekä perussanomaa täsmentäviä runoja.
Kiroilla / seurassa / kielletty. / Hillitty / arvokkuus / hiljaisuus / niin saalis varma on, runoilee Walton.
Onko kalamiesten oma kieli yritys ymmärtää amerikkalaisia kalastustarvikeluetteloita vai kalojen elämää ja elinympäristöä? Kalamiehen pikkujättiläisen toinen kirjoittaja, toimittaja Jyrki Jahnukainen saattaa osata vastata.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
