Kirjeen pitkä matka

On hassua, että vaikka kirjeitä on kirjoitettu ja lähetetty jo muinaisista ajoista saakka, suomen kielen sana kirje on Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan Volmari Kilpisen kehittämä, sanaan kirja perustuva uudissana vuodelta 1844. Tätä ennenkin tietysti kirjeitä kirjoitettiin, mutta niistä käytettiin nimiä preivi, kirja, kirjanen, kirjaus, kirjoitus ja lähetyskirja.

Vielä hassummalta tuntuu se fakta, että nyt sellainen itsestään selvältä tuntuva asia kuin postinumero otettiin Suomessa käyttöön vasta vuoden 1973 alussa. Ensimmäinen maa, joka alkoi käyttää postinumeroa oli Saksa toisen maailmansodan aikana vuonna 1941. Isossa Britanniassa järjestelmä otettiin käyttöön vasta 1959 ja USA:ssa 1963. Tällä hetkellä postinumeroa käyttää Maailman postiliitto UPU:n 190 jäsenestä 117. Jännittävää on se, että mm. Irlanti, Hongkong, Panama ja Vietnam eivät postinumerojärjestelmää tarvitse.

Suomen postilaitos taas on kreivin ajan eli Pietari Brahen uutuuksia vuodelta 1638. Tukholma halusi vahvistaa hallinnollista otettaan itäisestä maakunnastaan Suomesta, joten tännekin luotiin postireitistö kruunun määräyksiä välittämään. Kiinnostavaa maamme postilaitoksen synnyssä on se, että postia eivät kuljettaneet siihen koulitut virkamiehet vaan tilalliset, jotka reitillä asuivat. Palkaksi postin kuljetuksesta tiloille myönnettiin vapauksia valtiollisista velvollisuuksista kuten veroista.

Postin merkitystä viestien viejänä ei satoihin vuosiin uhannut mikään. Lennätin keksittiin vuonna 1838 ja Atlantin alittava lennätinkaapeli saatiin käyttöön jo 1866, mutta lennättimestä ei koskaan tullut kovin arkista jokamiesluokan sanomanvälitysmenetelmää.

Samoihin aikoihin, vuonna 1861 philadelphialainen John P. Charlton patentoi keksintönsä postikortin. Yhdeksän vuoden kuluttua keksintö tunnettiin jo Euroopassa, mutta vasta 1900-luvun alussa postikortti saavutti suurimman suosionsa.

1800-luvun puolivälissä keksitty puhelinkaan ei korvannut kirjeitä, vaikka siitä tuli lopulta joka kodin välttämättömyysesine. Kirjeen voittamiseen tarvittiin internet, sähköposti ja tekstiviesti, jotka kaikki yleistyivät länsimaissa 1990-luvulla jokamiehen saataville. Nykyään varsinkin nuorten suosituimpia yhteydenpitovälineitä on mese, joka on lyhenne Microsoftin tietokoneohjelman nimestä Windows Live Messenger.

Mutta korvaavatko sähköposti, mesetys ja tekstarit kirjeen todellakin? Voimmeko jo heittää hyvästit kirjeelle? Professori Outi Merisalo on kirjeen historian asiantuntija muinaisesta Egyptistä Twitteriin, kysytään häneltä.
– – –
aristoteles(at)yle.fi