Keväällä luonto ja hormonit heräävät eloon talven horroksen jälkeen. Moni ihminen huomaakin loppukeväästä olevansa korviaan myöten rakastunut tai sitten mielen vallitsee tuska siitä, että sopivaa mielitiettyä ei löydy. Sattuma on useimmiten paras naittaja, mutta kärsimätön ihminen on koettanut jouduttaa joskus tuskaisen hitaasti toimivaa sattumaa.
Monessa kulttuurissa lemmentuskan kärsiminen on koetettu minimoida niin, että lasten vanhemmat sopivat jälkeläistensä naimakaupoista jo pariskunnan varhaislapsuudessa. Toisaalla taas on koettu, että itsekehu ei ole ihmisarvon mukaista eikä johda parhaaseen lopputulokseen ja naimisiin aikoville on järjestetty puhemies tai –nainen. Tämä välikäsi on sitten hoitanut avioliittoon tähtäävät puhumiset halutun parin ja tämän suvun kanssa.
Suomalaisille puhemieskulttuuri on tuttu Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit, jossa Mikko Vilkastus saa tehtäväkseen hoitaa Esko naimisiin. Herra Vilkastus ei tuota ammatilleen suurta kunniaa, hän ryyppää Eskon äidin antamat häärahat ja yllyttää Eskon tappelusta toiseen.
Talonpoikaisessa Suomessa naimaikäiset ihmiset tapasivat toisiaan sunnuntaisin kirkonmenon jälkeen kirkonmäellä. Nykyään, kun perhe ja kirkko ovat menettäneet otteensa pariutuvan nuorison tutustumispuuhista, yksinelävien ja kumppania hakevien määrä on suurempi kuin koskaan.
Kaikki eivät viihdy ravintoloiden alkoholinhuuruisessa melskeessä pitkäaikaisen tai edes väliaikaisen kumppanin epävarmassa etsinnässä.
Vaiheittainen riiailu yhteisissä harrasteissa on korvautunut sinkkuristeilyillä ja puhemiehet on korvattu lehtien ja internetin kontaktipalstoilla.
Professori Pirkko Muikku-Werner on tutkinut syksyllä ilmestyvää kirjaansa varten lehtien kontaktipalstoja kautta aikojen. Hän on oikea ihminen kertomaan henkilökohtaisten palstojen värikkäästä maailmasta, tositarkoituksella.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
