Oppi tulee Lähi-idästä

Raamattu on yksi tärkeimpiä länsimaiseen ajatteluun ja kielenkäyttöön vaikuttaneita kirjoja. Raamatun sananlaskukokoelma, Vanhan Testamentin 20. kirja Sananlaskujen kirja, on vaikuttanut monen maan, muun muassa Suomen sananlaskuperinteeseen.

Herran pelko on viisauden alku

ei ole ainoa Sanalaskujen kirjan totuuksista, jotka ovat pesiytyneet niidenkin kielenkäyttöön, jotka eivät ole Raamattuaan ulkoa lukeneet.

Mutta kristinuskon yksinoikeutta tuo viisauskokoelma ei ole. Raamatun Sananlaskujen kirja on sama kuin juutalaisten pyhän kirjan Tanakin kolmannen osan Ketuvimin toinen kirja. Kirja itsessään ilmoittaa olevansa noin 950 vuotta eaa eläneen Israelin kuninkaan Salomonin kirjoittama. Myös Raamatun Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, miten kuningas Daavidin kymmenes poika Salomon sepitti nämä kolmetuhatta viisasta lausumaa. Juutalainen johtolanka näiden sananlaskujen alkuperään taas viittaa siihen, että ne olisivat n. 700 eaa. eläneen Juudean kuninkaan Hiskian miesten keräämiä kuningas Salomonin viisauksia.

Salomon oli legendan mukaan muutenkin ahkera kirjoittaja. Hänen Raamatussa ja Tanakissa säilyneet kolme kirjaansa Laulujen laulu, Sananlaskut ja Saarnaaja kuvaavat ihmisen kehityksen eri vaiheita. Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kokoaa kypsän iän viisauden ja Saarnaajan kirja taas pohtii maallisen elämän merkitystä kuoleman edessä. Tätä kirjaa pidetään joskus jopa katkerana, vaikka sen motoksi nostetun huudahduksen:

Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!

voisi yhdistää myös lähinnä materialismin hylkäävään hengellisyyteen, realismiin väistämättömän edessä. On kuitenkin todennäköistä, että Sananlaskujen kirjankin viisaudet ovat pelkästään Salomonin nimiin laitettua kansanviisautta, jonka juuret saattavat yltää ties kuinka kauas historiaamme.

Vaikutteiden syntyhistoriaa tutkaillessa puhe länsimaisesta kulttuuriperinnöstä alkaa tuntua yhä hassummalta, kun niin Raamattu, juutalaisten pyhä kirja Tanak kuin islamin Koraani ovat syntyneet samoilla seuduilla Lähi-idässä. Antiikin roomalainen kulttuuri taas omaksui perustansa Kreikasta ja mistä helleenien viisauden pohja löytyisikään, jollei Välimeren itärannikolta —latinalaisen aakkostonkin perusta on foinikialaisten käyttämässä kirjainjärjestelmässä.

Kun Raamatun viisauskokoelmat ovat meille niin tärkeitä, kuuluvatko kolmannen suuren maailmanuskonnon islamin pyhän kirjan Koraanin viisauksien kaiut sanonnoissamme? Milloin itämaiset viisaudet saapuivat länteen? Miten persialainen kieliperinne näkyy suomalaisessa sanastossa? Kysytään Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorilta Jaakko Hämeen-Anttilalta.
– – –
aristoteles(at)yle.fi