Joka viikko siivouspäivänä törmään samaan kysymykseen: missä vaiheessa esineet, jotka juuri hiljattain olivat ehdottoman tarpeellisia elossapysymisen kannalta muuttuivat jätteeksi? Mikä on se tekijä, joka muuttaa hyödykkeen roskaksi?
Kellarin siivouksen jälkeen roinaa pitää viedä kaatopaikalle miljoonien lokkien kirkuessa. Siellä jätelavoilla lojuu tuhansittain esineitä, joiden nimi vielä hetken aikaa sitten oli tarvike, niitä siis tarvittiin, mutta nyt niitä nimitetään jätteeksi, ne ovat siis jätettyjä, hylätty tarpeettomina.
Kaatopaikalla tajuaa, miten oleellinen asia siivoaminen ja siihen liittyvä jaottelu puhtauteen ja likaisuuteen sekä tarpeellisiin ja tarpeettomiin asioihin on koko yhteiskuntaa ajatellen. Vaikka koetamme unohtaa siivoamisen ja mieluummin palkkaamme jonkun tekemään sen puolestamme, emme voi niin sanotusti lakaista jätteitämme ja likojamme maton alle lopullisesti.
Peseminen ja siivoaminen kohdistuu aina kotiin tai omaksi määriteltyyn tilaan ja lika ja jäte siirretään lähemmäs tai kauemmas ympäristöön. Moni meistä muistaa vielä ensimmäisen ympäristöherätyksensä aiheutuneen mäntysuovan 70-lukulaisesta tv-mainoksesta, jossa kuvataan haukea, joka aukoo suutaan ja matala miesääni sanoo kuin hauki puhuisi: älä vahingoita vesistöjä. Mäntysuovan raaka-aine mäntyöljy syntyy selluloosankeittämisen sivutuotteena, joten vesistömme aikoinaan pilanneen puunjalostusteollisuuden kannalta mainos oli todella monimielinen.
Kiinnostavia pesuainemainokset ovat muutenkin. Vielä 30-luvulla mainostettiin vaikka että Åströmin tekno-kemialliset tuotteet takaavat mahdollisimman parhaan laadun ja suhteellisen alhaiset hinnat. Muutama vuosikymmen myöhemmin jynssäämiseen koetettiin saada jo vauhtia ja hohtoa mainostamalla, että Andy räjäyttää lian pois. Nyt kodin pesemiseen tarvitaan voimakasta asiantuntija-apua vaikkapa Mr Properilta. Mr Proper on eurooppalainen versio yhdysvaltalaisesta Mr Clean –tuotemerkistä. Siivoamiseen liittyvien sukupuoliroolien jäykkyyksien tutkijaa voisi muuten kiinnostaa se, että kaljulla ja lihaksikkaalla herra Puhtoisella on vasemmassa korvassaan korvakoru.
Puhdistusainemies Mr Proper tulee meille lännestä. Kaisa Häkkisen Etymologisen sanakirjan mukaan sanan puhdas vastine löytyy kaikista sukukielestämme. Sanan alkumuotona pidetään indoeurooppalaisen kielen sanaa, joka on johdos viljan puhdistamista tarkoittavasta verbistä.
Sana lika taas tulee Häkkisen mukaan inkeristä ja karjalasta, mutta sanan lähtökohdaksi uskotaan germaanista sanaa, jonka alkumuoto on muinaisskandinaavin kalan pinnassa olevaa limaa tarkoittava sana. Sanan pöly Etymologinen sanakirja taas epäilee juontuvan balttilaisperäisen silppua, pehkua tai ruumenia merkitsevästä sanasta. Myös historian saatossa ja sanojen merkityksen tasolla monet hyödylliset esineet ovat siis muuttuneet roskiksi!
Viime toukokuussa menehtynyt brittiläinen antropologi Mary Douglas oli puhtaus/likaisuus-tutkimuksen pioneereja. Hänen kuuluisa määritelmänsä lika on materiaa väärässä paikassa on laajalti siteerattu. Douglasin mukaan puhtauden ja lian määrittely liittyy kunkin yhteisön sisäiseen vallankäyttöön. Niinpä vaikkapa tiskirätti, joka toimii puhtaan ja epäpuhtaan rajapintana, on keskiössä, kun puhutaan siitä minkä yhteiskuntamme määrittelee puhtaaksi eli hyväksi ja likaiseksi eli pahaksi.
Siivoaminen on siis muutakin kuin imurointia ja puunaamista. Turun Åbo Akademista löytyy filosofian vt. professori Olli Lagerspetz, joka ei ole lakaissut likaa maton alle vaan on väitellyt lian ja puhtauden olemuksesta pian suomeksikin ilmestyvällä kirjallaan Smuts, en bok av världen, vårt hem. Kysytäänpä siis häneltä, missä vaiheessa esine nimeltään lihapulla muuttuu roskaksi.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
