Pekingin olympialaiset ovat päättyneet, mutta urheilusankareiden juhliminen jatkuu. Kun Suomessa kunnanisät etsivät kuumeisesti mitalisteilleen rantatontteja, Englannissa atleetteja juhlistetaan omalla tavallaan. Mansfieldiläinen 19-vuotias uimari Rebecca Adlington saavutti Pekingissä kaksi kultamitalia. Juhlan kunniaksi Rebeccan kotikaupungissa toimiva pubi on vaihtanut nimensä hänen mukaansa The Adlington Armsiksi eli Adlingtonin aseiksi.
Kaikki maailman baarit eivät nimissään juhli urheilusankareita. Baarien nimet ovat aivan oma lukunsa maailman liikeyritysten nimien joukossa. Moni baarin perustaja on usein itsekin baareissa viihtyvä henkilö ja perustettujen kuppiloiden nimistä päätellen aivotyöskentely on tuntunut olleen kirkkaimmillaan juuri vähän ennen valomerkkiä. Niinpä baarien nimissä on usein tietynlaista mielikuvitusta enemmän kuin vaikkapa ruokakauppojen nimissä.
Jyväskylässä on esimerkiksi kotoisa pikku baari nimeltään Vakiopaine. 1990-luvulla perustettu baari ei suinkaan viittaa tuopin äärellä tapahtuvaan paineiden purkamiseen vaan sana pomppasi baarin perustajan silmään pikajunassa, vaunun eteisessä roikkuneen vaahtosammuttimen kyljen teknisten tietojen luettelosta.
Yksityiset baarit tuovat vaihtelua ravintolaketjujen hallitsemaan suomalaisten baarien muuten latteaan nimistöön. Pahimmillaan memphisit, onnelat ja hemingwayt koristavat maamme jokaista taajamaa yhtä kasvottomasti kuin pankit, vakuutusyhtiöt ja kaupat. Suuret ketjut osoittavat, että liiketoimintojen keskittämisessä ei aina keskity kekseliäisyys ja hyvä niin, onpahan kilpailijoiden helpompi erottua noista tasapäisistä juottoloista.
Kilpailu on ilmeisesti kovempaa Afrikassa. Esimerkiksi namibialaisten baarien eli shebeenien nimet ovat lyhyen tarkastelun perusteella lähes ihan mitä tahansa. New Life Bar eli Uuden elämän baari ja New Page eli Uusi sivu kuvaavat baarin tunnelmia liki yhtä realistisesti kuin Hangover Bar eli Krapulabaari. Internetistä löytyy tarina namibialaisesta baarin perustajasta, joka mietti nimeä pitkään ja hartaasti. Lopulta hän päätyi nimeen Let Me Try eli Anna minun yrittää. Tarinan mukaan baarista tuli ennätysnopeasti vilkas tapaamispaikka yhteisönsä keskuudessa.
Toinen tarina kertoo siitä, miten namibialainen Takalani Sesame Tavern sai kolme vuotta sitten aikaan lakimuutoksen Namibiassa. Baarin nimi Takalani Sesame oli nimittäin sama kuin namibialaisen television suositun lastenohjelman nimi. Niinpä kuppila houkutteli asiakkaikseen alaikäisiä, joille baarinomistaja auliisti myi myös alkoholijuomia. Asiasta tietenkin valitettiin ennen pitkään ja moiselle jumalattomalle menolle laitettiin stoppi myös lakiteitse.
Englantilaiset pubit eli public houset eli julkiset tuvat, taas ovat nimistönsä puolesta aivan oma lukunsa. Niiden nimissä kaikuu sekä jylhän kuninkaallinen historiallinen komeus kuin villi mielikuvitus. Ja joskus mielikuvituksellisen nimen takaa löytyy selväjärkinen historiallinen selityksensä.
Otetaanpa vaikkapa Englannin vanhin pub. Arvonimestä kilpailee kolme pubia: Ye Olde Fighting Cocks eli Vanhat Tappelukukot Hertfordshiressä, The Man and Scythe eli Mies ja viikate Lancashiressä ja Ye Olde Trip to Jerusalem eli Vanha Pysäkki Jerusalemin matkan varrella Nottinghamissa. Kuten jälkimmäisen pubin nimestä voi päätellä, krouvien historia ulottuu ainakin ristiretkiin saakka. Ristiretkien aikaan pubilaitos oli tosin kehittynyt jo muutaman sadan vuoden ajan, juontuuhan sen historia aina niihin aikoihin, kun roomalaiset saapuivat saarille. Imperiumin ensimmäinen sotaretki Britteinsaarille tehtiin vuonna 43, joten puhumme tosiaankin lähes antiikkisista asioista.
Pitkän historian puolesta ei siis ole ihme, jos pubien nimissä näkyy vaikkapa Queen Adelaide eli kuningatar Adelaide, 1800-luvulla hallinneen kuningas Vilhelm IV:nnen vaimo. Tai 1100-luvun lopulla perustettu sairaala St Mary´s Spital, kuten nimessä Pride of The Spitalfields, jonka ylpeys ei ole spitaalikentät, vaan spital on lyhenne sanasta hospital, sairaala. Entä sitten kuppila nimeltään The Mary Rose, joka nimi kuului alunperin Henrik kahdeksannen lippulaivalle, joka upposi Englannin Kanaaliin 1545.
Suomessa on vaikea ajatella, että korttelikapakan nimi olisi vaikkapa Maunu Ladonlukko, Minna Canthin kynä tai edes Lallin kirves. Mutta ehkä kyseessä on enemmänkin kulttuurieroavaisuus suhtautumisessa oluen äärellä istumiseen kuin mielikuvituksen puute. Suomessa alkoholilainsäädäntö esti jo varhain krouvien toiminnan, kun taas Englannissa kuningas Edgar julisti vuonna 965, että koska ihmiset istuivat krouveissa liian innokkaasti, niitä ei saa olla kuin yksi per kylä. Suomen hallitsijoille sekin oli liikaa. Ja ehkä asia on niinkin yksinkertainen, että näin pohjoisessa maa tuottaa nipin napin elannon, joten viljan käyttäminen olueksi ja viinaksi on suoraan pois oman perheenjäsenten ravinnosta.
Eikä brittiläisellä pubillakaan mene pelkästään hyvin, lehtitietojen mukaan niitä lopetetaan koko ajan enemmän. Ilmiöstä voisi päätellä, että pubeissa ei ole kyseessä pelkkä oluen juominen vaan lähitienoita yhdistävä sosiaalisen elämän instituutio, joka kärsii yksilöllisyyttä korostavasta kulutusyhteiskunnan hengestä. Sama, joka vei Suomesta talkoohengen!
Mitä kaikkea kätkeytyy brittiläisten pubien nimien taakse, ehkä maan johtava pubiasiantuntija Kari Ylänne tietää lisää.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
