Muistiin ei aina voi luottaa, mutta ei hätää, Aristoteleen kantapää tulee apuun ja kertoo, mitä tänä vuonna on tähän mennessä tapahtunut! Ja vuoden alkupuoliskollahan on tapahtunut aivan kauheasti, ainakin jos kuuntelee Aristoteleen kantapää –ohjelman puffeja joissa ohjelman vieraat kiteyttävät tietonsa omasta alastaan.
Suuri osa puheestamme ei vastaa todellisuutta millään lailla. Osa vastaamattomuudesta on tahatonta tietämättömyyttä mutta osa on tahallista ja sitä sanotaan ironiaksi. Mitä ironia on? Onko ironiaa olemassa, jos kuulija ei ymmärrä sitä? Onko ironiaa olemassa silloin kun kuulija ymmärtää, mutta puhuja ei tarkoita? Millaista maailmankuvaa ironia edellyttää? Näin suuria kysymyksiä ei edes Aristoteleen kantapää osannut yksin hallita joten avuksi pyydettiin ironiaa Sekä että –kirjassaan tutkinut Toini Rahtu.
- - -
Kaikki liikkuvat joskus paikasta A paikkaan B. Harvoin tajuamme, että kadut, joilla kuljemme, on nimetty jonkun ihmisen kunniaksi tai muistuttavat asioista, jotka olivat olemassa jo ennen asvaltin ja betonin keksimistä. Isoimmissa kaupungeissamme katujen nimistöä suunnittelevat ja pohtivat asiaan vihkiytyneet ihmiset.
Tampereella nimistötoimikunnan sihteerinä on toiminut jo liki 30 vuoden ajan projektiarkkitehti Juha Jaakola. Hän on ollut mukana monen alueen suunnittelussa, viimeksi Tampereen ja Lempäälän rajoille rakennettavan Vuoreksen alueen katujen nimien laadinnassa. Oli mukava kuulla Jaakolalta haastattelussa, että suurten linjojen lisäksi kadunnimistön laatijat pitävät mielessään myös arkisemmat näkökulmat.
- - -
Suomalaisessa kirjallisuuden historiassa on ollut vaihe, jolloin kirjailijoilla on ollut salanimiä kuin kylmän sodan vakoojalla konsanaan. Kaikki tuntevat runoilija P. Mustapään, joka oikeasti oli tutkija Martti haavio. Joku saattaa muistaa, että Esaijas Kohennuskeppi oli oikeasti Urho Kekkonen, mutta harva tietää, että Eino Leinon oikea nimi oli Armas Einar Leopold Lönnbohm. Useimmiten suomalaiskirjailijat eivät ottaneet salanimiä vakoilun tai salamurhien suunnittelun vuoksi, vaan he tähtäsivät arkisesti kirjailijapersoonansa eri profiilien erottamiseen.
Maija Hirvonen on tehnyt jättimäisen urakan selvittäessään suomalaisten kirjailijoiden salanimiä. Hän johdatti Aristoteleen kantapään suomalaisen kirjallisuuden salatulle osastolle helmikuussa.
- - -
Runoilijat ja numerot kuulostaa aluksi yhteen sopimattomalta yhdistelmältä. Kaikkihan tietävät, että boheemi poetiikka on kaukana numeroiden täsmällisestä maailmasta, oli sitten kyse atomin painosta tai seuraavasta tilipäivästä.
Tamperelaisen nuoren lyyrikon Panu Tuomen tuotanto on kuitenkin todiste siitä, että numeroista voi olla apua runokokoelmienkin laadinnassa, kun pyritään harmoniaan, symmetriaan ja muihin uusiin ulottuvuuksiin. Lukumystiikkaa ei saa jättää itseparodiaa tihkuvien hevirokkareiden pedonluvulla leikkimiseen!
Kun muut runoilijat kirjoittavat vapaata mittaa tai jambista trokeeta, Panu Tuomi kertoi laskevansa runomittansa itse.
- - -
Mitä tapahtuu, kun viidestä sukulaiskielestä kaksi kaukaisinta kasvaa suurimmiksi, niiden puhujat elävät satoja vuosia aivan eri kulttuuripiireissä ja sitten yhtäkkiä laivaliikenne niiden välillä on vilkasta? Syntyy hassuja tilanteita, kun kielet muistuttavat toisiaan, mutta huolimatta samankaltaisuuksista, sanat saattavat merkitä täysin eri asioita.
Näin on käynyt suomen ja viron kielille. Virolaissyntyinen Ulvi Wirén päätti uppoutua sukulaiskieltemme samankaltaisuuksien hassuimpiin esimerkkeihin ja kokosi niistä kirjan nimeltään Hääd pulmapaeva eli hyvää hääpäivää. Siitä selviää mm. mitä tarkoittaa, kun mu naine on riisunud ja majas on hallitus eli vaimoni on haravoinut ja talossani on hometta.
Haastattelu selvitti myös muita eroja suomalaisten ja virolaisten suhteesta kieleensä.
- - -
Aristoteleen kantapäälle eivät riitä totutut selitykset kielen ja kommunikaation rajoista. Ei, Arska ottaa ja menee sinne, mihin muut eivät uskalla, välitä tai tajua mennä, ja kysyy suoraan, miten asia on.
Kun tähtitiedekin on vihdoin ottanut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan Maan ulkopuolisen elämän etsimisen, Aristoteleen kantapää alkoi jo valmistautua kommunikointiin tuon jollain eksoplaneetalla kykkivän elämänmuodon kanssa. Ja kenelläpä olisi paremmin tietoa yhteydenpidosta vieraan älyn kanssa kuin Suomen ufotutkijoiden yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Koivulalla. Hän on tutustunut satoihin ufokohtaamisiin ja tutkinut itse kymmeniä väitettyjä tapaamisia humanoidien kanssa.
Opimme, että vieraan älyn suurin huoli koskee sitä, että ihmiset pilaavat planeettansa saasteilla ja sotimisellaan. Pienet vihreät miehet ovat siis vihreitä asenteiltaankin!
Muitakin yhteisiä piirteitä keskusteluissa ufojen kanssa löytyy.
- - -
Minna Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivänsä. Joku saattaa muistaa, että hän oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naiskirjailija, mutta jos kaikki siteeraavat ensimmäistä suomenkielistä mieskirjailijaa Aleksis Kiveä, miksei kukaan lainaa puheissaan Minna Canthia?
Lahjakas teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Laura Ruohonen innostui Canthista vahingossa. Hän sai käsiinsä Canthin kirjekokoelman, jossa tämä uhosi lainaavansa rahaa, jotta pääsisi Saksaan ampumaan idioottina pitämänsä kirjoittajan. Ruohonen tajusi löytäneensä Canthista verevän ihmisen, joka oli yhtä aikaa yksi darwinismin ensimmäisiä puolestapuhujia ja kristillisen moraalin vankka kannattaja. Köyhien puolesta saarnannut näytelmäkirjailija sai päälleen monen poliitikon vihat, ja samalla hän oli menestyvä kuopiolainen kauppias.
Mutta ennakkoluulonsa Ruohosellakin oli aluksi.
- - -
Ja Aristoteleen kantapään kevään kertauskurssi jatkuu suuren pyhän merkeissä. Pääsiäinen on kristikunnassa paitsi elämän ja ylösnousemisen juhla, myös kuoleman juhla. Kuolemaan liittyy paljon erilaisia pelkoja, perinteitä ja tapoja, vaikka nykyaikamme on koettanut raivata koko asian pois näkyviltämme kuoleman ammattilaisten käsiin sairaaloihin.
Silti monen suomalaisen kuolemasta ilmoitetaan nykyään lehdissä. Toiset lukevat lehtien kuolinilmoitukset kuin tärkeimmän uutispalstan, toiset ohittavat sen kokonaan. Oululainen suomen kielen tutkija ja hevikitaristi Sami Lopakka luki vuoden ajan Kaleva-lehden kuolinilmoituksia tutkijan näkökulmasta ja sieltähän löytyi yllättäviä asioita kaikennähneelle Aristoteleen kantapäällekin. Niin kuin esimerkiksi se, pitääkö kuolinilmoitus laatia vakiintuneiden kaavojen mukaan.
- - -
Suomen kieli on ollut ylioppilaskirjoitusten alusta saakka yksi tärkeimmistä aineista, jollei tärkein. Sillä on mitattu kokelaan kypsyyttä ja sen avullahan abiturientit ovat osoittaneet oppineisuuttaan muillakin tiedon aloilla.
Ylioppilaskokeen suomen kielen testi koki viime vuonna suurimman uudistuksensa pitkään aikaan, kun siitä tuli kaksiosainen. Ystävämme kokenut sensori Lasse Koskela pyydettiin studioon kertomaan, miten uudistus on vaikuttanut ja millaisia ovat nykykokelaiden ainekirjoituskliseet.
- - -
Urheiluväen edustajia pidetään aivottomina lihaskimppuina, jotka ymmärtävät vain senttimetrien, ennätysaikojen ja pistemäärien päälle. Päivittäin kuulemme kuitenkin Saarijärven Pullistuksen, Liedon Parman ja Lahden Reippaan saavutuksista tajuamatta, mistä nuo hupaisat, kuvailevat ja komeat urheiluseurojen nimet ovat kummunneet.
Tässä asiassa täytyy pyytää apua urheilutietäjältä, ja sellainen löytyi Suomen Urheilukirjaston ja tietopalvelun osastonjohtajan pallilta. Matti Hintikan työpaikka on Helsingin Olympiastadionilla ja hänen opastuksellaan urheiluseurojen nimien takaa avautui uusia näkymiä aatehistoriaan, menneiden aikojen ajanviettotapoihin ja paljon muuhunkin.
- - -
Koska vappu on työväenliikkeen iloinen juhla, Aristoteleen kantapää juhlisti aiiaa muistelemalla kommari- ja neukkuvitsejä. Nämä kylmän sodan aikaan erittäin hauskoilta tuntuneet vitsit eivät olleet lännen propagandaa vaan niitä kehiteltiin Neuvosto-Venäjällä, kun kansa alkoi aineellisen puutteen ansiosta tajuta järjestelmän koomisuuden ideologian takaa.
Toisten historioitsijoiden mukaan kommari- ja neukkuvitsit olivat se tekijä, joka lopulta johti kommunistivallan murtumiseen 1980-luvun lopulla. Pienet vitsit ehkä mursivat juhlallisen suurvallan, mutta kyllä suurvaltakin yritti murskata vitsit tai ainakin niiden kertojat. Kokenut Venäjän ja huumorin tuntija Ilmari Susiluoto kertoi, miten vitsien taakse kätkeytyi myös murhenäytelmiä.
- - -
Keväällä niin hormonit kuin miehet ja naisetkin alkavat hyrrätä pariutumisvietin vallassa. Oma kulta ei kuitenkaan aina löydy sattumalta omasta elinpiiristä tai edes ravintolareissulta. Maallistuneessa yhteiskunnassamme ei enää tutustuta kiinnostaviin parisuhdenäkymiin sunnuntaisin kirkonmäellä tai kylän yhteisissä riennoissa. Yhteiskuntamme on niin kehittynyt, että kaikilla on vihdoin varaa katsoa televisiota kaiket illat yksin kotonaan, jolloin kivojen poikien ja mukavien tyttöjen tapaaminen ei ole itsestäänselvyys.
Onneksi lehdissä ja internetin sivustoilla on paikkoja, joissa voi hakea seuraa kontakti-ilmoitusten avulla. Mutta miten tuollainen ilmoitus kannattaisi tehdä? Miten tuollainen ilmoituksia tehdään? Millaisia kontakti-ilmoitukset ovat? Ovatko kaikki miehet autoilevia ja huumorintajuisia? Suomen kielen professori Pirkko Muikku-Werner on tutkinut vanhoja ja uusia kontakti-ilmoituksia, joten pyysimme häneltä tietoa, sataprosenttisella luottamuksella, totta kai.
Suomalaiset ilmoitukset ovat kansainvälisessä vertailussa omaa luokkaansa, ainakin joiltain osin.
- - -
Aristoteleen kantapään kevätkauden kertauksessa päästään vihdoin sesongin poliittiseen osuuteen. Poliitikkojahan syytetään usein värittömyydestä ja tylsistä puheista. Heitä moititaan virkamiesmäisen kapulakielen käytöstä ja samalla kaipaillaan vanhan hyvän ajan värikkäitä politiikantekijöitä kuten Vennamoa, Kekkosta ja Poutiaista, jotka osasivat puhua ja puhuivat kanssa.
Mutta on nykypoliitikoissakin kielellisiä persoonallisuuksia. Turkulainen pitkän linjan poliitikko Ilkka Kanerva on jalostanut aivan omanlaisen politiikanteon puhetyylin, joka on oikeastaan jo käsite. Villit rinnastukset ja kansanomainen sanavarasto yhdistettynä klassisiin kapulakielen muotoihin on tuottanut Ilkka Kanervalle äkkiväärän tyylin ilmaista asioita, jota ei voi olla ihailematta, vaikka siitä ei tolkkua aina saisikaan.
Aristoteleen kantapää ei puuttunut kevään tekstiviestikohuun vaan lähti asiakylki edellä selvittämään Ilkka Kanervan kielen aatehistoriallisia juuria jyväskyläläisten politiikantutkijoiden Jari Peltolan ja Timo Tuikan kanssa. Ja selvää jälkeähän siitä syntyi.
- - -
Harva asia on saanut suomalaisia niin närkästyneeksi ja huvittuneeksi kuin viime vuosien muoti nimetä yrityksiä muka-latinalaisin nimin. Etenkin valtionyritysten kuten Postin Itella, entinen Tielaitos Destia ja vaikkapa teknologiakeskus Hermia ovat saaneet osakseen ansaitsemansa naurut ja kyyneleet.
Mutta on sitä osattu ärsyttäviä firmojen nimiä laatia ennenkin. Homma ei ilmeisestikään ole niin helppoa kuin tuntuisi, joten toukokuussa kutsuimme vieraaksemme Paula Sjöblomin, joka on tosissaan tutkinut suomalaisten yritysten nimiä kautta aikojen. Nimien muotivillitysten monet puolet olivat tutkijan tiedossa.
- - -
Kaukana ovat ne ajat, kun musiikkiviihdettä kansalle tarjoili lähinnä kotikylän VPK:n torvisoittajat, Kaustisen purpuripelimannit tai vaikkapa Niinisalon varuskunnan soittokunta. Siitä lähtien kun jazz saapui Suomeen ja populaarimusiikki alkoi syntyä, yhtyeiden nimet ovat kokeneet monet murrokset.
Etenkin rockyhtyeiden nimistössä on koettu rajuja murroksia 50-luvulta tähän päivään tultaessa. Pitkän linjan rocktoimittaja Juho Juntunen opasti Aristoteleen kantapäätä läpi hippiaikojen, punk-vallankumouksen ja lääkärinkirjasta napattujen heviyhtyeiden nimien halki.
Juntunen kertoi mm, että kaikilla rockyhtyeiden nimillä on jotain yhteistä, oli nimi sitten vaikka Tasavallan presidentti.
- - -
Kalamiehillä on maine melkoisina liioittelijoina. Kädet eivät muka riitä, kun kalastaja kuvailee saaliitaan ja etenkin niitä irti päässeitä.
Piti tuo paikkansa tai ei, kalamiehillä on aivan oma kielensä. Viime vuosina virkistyskalastuksen harrastajamäärät ovat kasvaneet ja samalla vanhan uistelijapuheen rinnalle on noussut uutta kieltä, jossa vilisevät uusien amerikkalaisperäisten kalastusmenetelmien nimet.
Kalastuskirjailija ja toimittaja Jyrki Jahnukainen on kirjoittanut kalastuksesta muutamia kirjojakin, joten pyysimme häntä valaisemaan meitä siitä, mikä on jerkki, millainen vesistön kohta on lompolo ja kannattaako penkalle mennä heittämään jigiä. Selvisi, että perho-, mato- ja viehekalastus ovat oikeastaan yritys ymmärtää kaloja ja kommunikoida niiden kanssa. Eivätkä ne hassut sanatkaan tyhjästä synny.
- - -
Suuret on ruudut sano lasimestari on monelle tuttu lausahdus korttipöydästä. Itse asiassa korttipöydässä muuten aivan normaalit ihmiset alkavat hokea mitä omituisempia tokaisuja korteista, maista, kuvakorteista ja niin edelleen.
Aristoteleen kantapää on kauan yrittänyt saada otetta korttipelikielen perinteestä ja vihdoin eteemme astui Aki Pyysing, suomalainen pokeriammattilainen, joka on pelaamisen ohessa myös kirjoittanut oppaan pokerinpelaajalle. Selvisi, että pokeripöydässä puhuminen on paitsi tiedonvälitystä, myös tiedon pimitystä ja harhautusta. Puheiden tulkinta on tärkeässä roolissa pelissä, joka ei ole pelkkää tilastollista kalkyyliä vaan ainakin puoliksi psykologisen silmän käyttämistä.
Juhannuksen ohjelmassamme Pyysingin ohjeet aloittelevalle korttihaille olivat tylyt mutta selkeät.
- - -
