Tänään aiheenamme on älyllinen ajanviete, 12 kirjainta, ensimmäinen kirjain on s ja viides kirjain on r. Aivan oikein, vastaus on sanaristikko.
Viikon päästä koko ristikkoja täyttävä maailma saattaa juhlia rinta rottingilla, kun tulee kuluneeksi tasan 94 vuotta siitä, kun maailman ensimmäinen sanaristikko julkaistiin lehdessä. Kyseessä oli amerikkalainen lehti nimeltään New York Stories, mutta ristikon tekijä oli liverpoolilainen toimittaja Arthur Wynne.
Alkeellista ristikkojen ratkontaa oli harrastettu jo edellisellä vuosisadalla Brittein saarilla, ja olihan ristikkoon asetettujen sanojen muoto tuttu jo Herculaneumissa muinaisessa Roomassa. Latinankielinen palindromi sator arepo tenet opera rotas voidaan kirjoittaa viisi kertaa viisi –ruutuiseen ruudukkoon, niin, että lause on luettavissa joka suuntaan. Mitä tulee lauseen merkitykseen, siitä eivät jälkipolvet ole päässeet yhteisymmärrykseen.
Mutta 1900-luvun sanaristikko saavutti sanomalehtimuodossa Yhdysvalloissa suuren suosion. Vain vuosikymmenen kuluttua lähes kaikissa mantereen sanomalehdissä oli mukana ristikko.
Kulovalkeat levisivät noihin aikoihin hiukan hitaammin kuin nykyään. Isoon Britanniaan sanomalehtiristikot loikkasivat vasta 1920-luvulla. Pian ristikoissa alkoi näkyä jo eroja ja uusien muotojen syntymistä. Brittiläiset vihjeet olivat vaikeampia kuin USA:laiset toverinsa ja aivan oma muotonsa, kryptoristikko syntyi.
Meillä Suomessakin kryptot tunnetaan, mutta aina emme muista sitä, että muualla maailmassa kaikki ristikot muistuttavat noita kuvattomia mustavalkeita ruudukkoja, joissa vihjeet ovat aina sanallisia ja erillisessä listassaan. Joka maassa ja joka kielessä ristikot ovat kehittyneet omaan suuntaansa, mutta vain Suomessa kuvaristikoista on kehittynyt nykyisenkaltainen valtavirta.
Ja virta on tosiaankin melkoinen. Sen jälkeen kun ensimmäinen suomalainen, nimimerkki Suomettaren laatima ristikko ilmestyi helmikuussa 1926 Suomen Kuvalehdessä, ristikkomania on vallannut alaa vauhdilla. Vaikka ensimmäinen kuvaristikko syntyi vasta 50-luvun puolivälissä alansa klassikon Osmo Kailan kynästä, ristikkotyyppi on tehokkaasti kiilannut alalla lähes yksinvaltiaaksi. Suomessa ilmestyy nykyään kymmeniä ristikkolehtiä ja viime vuonna niitä myytiin 3 152 000 kappaletta. Kun ammattimaisia ristikoiden laatijoita oli maassamme parikymmentä vuotta sitten hajallaan muutama, nykyään he ovat järjestäytyneet Sanaristikkoseura Sanasepot Ry:hyn ja heitä on kymmeniä. Tutkimusten mukaan sanaristikoita taas ratkoo säännöllisesti noin miljoona suomalaista.
Jokainen, joka on ratkonut ristikoita kesälomallaan tai junamatkallaan, tietää että hommassa on omat niksinsä. Vihjeiden laatijoilla on oma älyllinen ja psykologinen tasonsa, joka pitää löytää. Aina tämäkään ei riitä, tuntuu siltä, että laatijoilla on tietty rajallinen sanasto, joka ratkojan täytyisi osata. Kuten Jukka Voipio kirjoitti sanaseppojen lehdessä yksitoista vuotta sitten, erikois- eli fakkisanojen ylettömän käytön pahin haitta lienee siinä, että ne vaikeuttavat sanaristikoiden maailmaan pääsyä. Samalla alkaa ristikkoväki näyttää sisäänpäinkääntyneeltä porukalta, joka palvoo ATONia, ISIStä ja ATUMia ATIUlla ja ALORilla, ANAAsta puhumattakaan.
Kyseisessä numerossa julkaistiin ristikonlaatijoiden äänestämä lista näistä fakkisanoista ja kärjessä olivat atta, Atik, itil, anas, atiu ja atat. Alaan vihkiytymättömän on nyt pakko kääntyä asiantuntijan puoleen. On kysyttävä ristikkojen ammattilaiselta Erkki Vuokilalta, mistä tässä on kysymys.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
