Ihmisen oman käytöksen yhteys hänen kohtaloonsa on tunnettu jo kauan. Jo muinaiset metsäsuomalaiset tiesivät turkiksia metsästellessään, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Maanviljelyksen mukana väki muutti asumaan kyliin, mutta yhä ihmisten kanssakäymiseen päti se totuus, että sitä niittää mitä kylvää.
Torpparien ja talonpoikien jälkeläiset muuttivat hiljalleen kaupunkiin, mutta ikävyyksien kerjäämisen yhteys koettuihin harmeihin pysyi, ja kaikki tiesivät, että niin makaa kuin petaa. Ja kun ravintoloissa käynti vihdoin viime vuosisadan loppupuolella yleistyi arkiseksi toiminnaksi, vanha totuus muutettiin ahkerankin keskioluen nauttijan tajuamaan muotoon sitä saa mitä tilaa.
Kaksi vuotta sitten ostin erään soittokeikan jälkeen huoltoasemalla megalihistä miksaajaystäväni kanssa. Lihapiirakkaa odotellessaan paljon maita kiertänyt ystäväni sanoi joutessaan, että sitä saa mitä tulee. Minua nauratti pitkätukkaisen toverini älynväläys. Vaan kun viime vuoden lopulla näin saman viisauden eräässä musiikkilehdessä erään rokkarin suuhun laitettuna, en voinut kuin päätyä siihen, että vanha totuus on jälleen uudistunut. Nyt siinä on mukana aimo annos objektiivisuutta ja nöyryyttä kohdalle osuvien elämän koettelemusten varalle. Toivottavasti emme kuitenkaan unohda sanonnan vanhojen muotojen muistuttamaa vastuuta omasta käytöksestämme, vaikka nyt tiedämmekin että sitä saa mitä tulee.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
