Suuri osa suussamme viihtyvistä sanonnoista on peräisin jonkun suurmiehen tai suurnaisen sanallisesta repertuaarista. Kaikki me tiedämme, miten värikäs aarrearkku on ollut kuuluisilla Annikki Tähdellä, entisellä miehellä ja Ketolalla, joka ei tuntenut Jeesusta.
Aina lausahdus ei kuitenkaan ole säilynyt kansan suussa tarkasti alkuperäisen kaltaisena. Silloin on hyvä tarkistaa fraasin alkuperäinen ilme vaikkapa Ylen internetsivujen elävästä arkistosta. Sieltä voimme iloisesti kaivaa esiin vaikkapa tammikuun 1985 A-studion, jossa toimittaja Arvo Tuominen haastattelee kahta nuorta muusikkoa Hanoi Rocks –nimisestä nuoriso-orkesterista. Heidän taitelijanimensä ovat Andy McCoy ja Michael Monroe.
Haastattelu muodostui pian klassikoksi. Siinä törmäsivät vastakkain aikuisten asialinja ja toisaalta rennonletkeä nuorisokulttuuri, jolla kuitenkin oli vakuuttavuutta sen vuoksi, että Hanoi Rocks oli ensimmäinen ulkomailla läpilyönnin tehnyt suomalaisyhtye. Toiseksi ikimuistoisuuteen jäivät Andyn ja Michaelin muusikonuran jälkeiset suunnitelmat ryhtyä miesprostituoiduiksi Amsterdamiin.
Mutta kaikista parhaiten on kansan suussa jäänyt elämään vastaus, jonka toimittaja Tuominen saa Andy McCoylta kysymykseensä: ”ilmeisesti kuitenkin tämän menestyksen myötä teille on siunaantunut myös fyrkkaa sen verran ettei ihan heti tartte alkaa miettiä mitä tehdä”. Andy kaivaa lompakostaan setelipinkan ja vastaa:
Mullon täällä lompakossa kolkyt tonnia...jos mä löydän jotain mist mä diggaan, mä ostan sen.
Aivan! Kolkyt tonnia, eikä suinkaan kolkyt donaa, niinkuin moni miestä tuon sananparren on erheellisesti muistanut. Tämä sitaattioikaisu olkoon tämän viikon sitaattivinkkinä, joten lompakot vaan rohkeasti auki!
