Kieli on siitä hauska elementti, että se ei ole jähmeä vaan alati muuttuva viestinnän apparaatti. Luova kielenkäyttö on jokaisen etuoikeus, ei siihen tarvita luovan kirjoittamisen workshoppeja tai ajatushautomoja!
Tämän osoitti Aamulehden urheilutoimittaja Yrjö Kares heinäkuun lopulla, kun Suomen lentopallojoukkue pelasi maailmanliigan pelejään. Ensimmäisen, täysin penkin alle menneen Argentiina-ottelun jälkeen Kares äityi otsikoimaan seuraavasti:
Asenneuneen ei ole varaa yön yli.
Harvoin kulttuurisivuillakaan lukijoita hemmotellaan näin radikaalilla uudiskielellä! Otsikko todella haastaa lukijan paneutumaan kirjoittajan ajatusmaailmaan ja lukemaan jutun ymmärtääkseen otsikon salatut merkitykset!
Mikä parasta, Kareksen totuus pätee myös lentopalloverkon ulkopuolella. Luulemme osaavamme, tietävämme ja hallitsevamme elämämme osasia, kieltä, puurokattilaa ja tietokoneen käyttöjärjestelmää. Mutta osaammeko lopultakaan niin täydellisesti kuin luulemme? Säästyisimmekö monelta nöyryyttävältä katajaan kapsahtamiselta, jos tajuaisimme, että asenneuneen ei ole varaa yön yli?
Ei siis muuta kuin asenneuni-termi kovaan käyttöön ja asenneherättelemään kanssaihmisiä Ruususen asennenunesta!
