Aristoteleen kantapään sitaattivinkki korjaa tällä viikolla sen huutavan epäkohdan, että aina vaan siteerataan Aleksis Kiveä eikä Minna Canthia juuri ollenkaan. Canthin tuotanto on täynnään rempseitä henkilöitä, tiukkoja tilanteita ja värikästä kieltä. Kyllä sieltäkin arkipäivään sattuvia lausahduksia löytyy!
Tähän asti olemme alkoholinkäyttötilanteissa tottuneet lainaamaan Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmän Eskoa, joka juo ensimmäistä kertaa viinaa ja hihkuu vaikutelmiaan suutari Antrekselle näin: Tämä on niin lystiä! Taivas ja maa lyövät kupperikeikkaa ja sinä pyörit silmissäni kuin apina markkinoilla ja kuitenkin tahtoisin sinua hellästi suudella!
Myös Minna Canthin tunnetussa näytelmässä Työmiehen vaimo vuodelta 1885 juodaan viinaa ja pyritään naimisiin. Näytelmän keskushenkilö Risto on Nummisuutareiden Eskoon verrattuna hyvin realistinen alkoholinkäyttäjä. Canthin viinaan menevä Risto ei ole lainkaan koominen hahmo. Hän menee näytelmän mittaan naimisiin ja lopulta tappaa nuoren vaimonsa suruun pettämällä tätä nuoruudenrakastettunsa kanssa. Pian rakastajatarkin tajuaa Riston olevan hulttio ja koettaa tappaa miehen ja itsensä, mutta Risto järjestää hänet vankilaan ja lähtee sitten tyynesti ryyppäämään poliisien kanssa.
Kun tämä meille kaikille nykymaailmastakin tuttu raadollinen miehen malli Risto alkaa häissään ryypätä, hän lausahtaa hyräillen: enkös minä häissäni Sais´olla vähän päissäni. Siinäpä oiva lausahdus meille kaikille, kun alamme kallistella lekkeriä: hyräilkäämme: enkös minä häissäni Sais´olla vähän päissäni ja miettikäämme juodessamme kaikkia tuntemiamme ristoja.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
