Vaikka tämäkin päivä tuntuu aivan tavalliselta, elämme kuitenkin historiallisia aikoja. Maamme hallitus päätti nimittäin muutama viikko sitten peruuttaa presidentti Mauno Koiviston vuonna 1990 alussa masinoiman inkerinsuomalaisten aseman paluumuuttajina. Tähän mennessä kymmenet tuhannet inkeriläiset ovat käyttäneet tätä kiistanalaista mahdollisuutta hyväkseen. Kaikkien mielestä 1600-luvulla Suomesta Pietarin lounaispuolelle ja Karjalan Kannakselle siirrettyjen savolaisten ja karjalaisten jälkeläiset kun eivät täytä paluumuuttajan tunnusmerkkejä.
Lähin sukulaiskansamme on siis joutunut Suomessa hiukan hämmentäväänkin asemaan. Nyt on siis korkea aika ottaa selvää inkeriläisyydestä. Onneksi Tampereen museoiden julkaisusarjassa numerolla 57 ilmestyi kesällä kirjailija Ella Ojalan kirja Sananlaskuja, tarinoita ja mielleyhtymiä. Ella Ojala on syntyisin Kannaksen Inkeristä Lempaalan kylästä josta hänet perheineen karkotettiin sotien alla Sisä-Venäjälle, josta hän sitten päätyi vihdoin Suomeen.
Tässä viidennessä kirjassaan Ojala muistelee varhaisia muistikuviaan inkeriläisten elämästä ja puheenparsista. Värikkäät sananlaskut liittyvät toisiinsa Ojalan valaisevien ja elävien muisteluksien avulla.
Niinpä viikon sitaattivinkiksi otammekin vanhan inkeriläisen viisauden Ojalan opuksesta. Jälkiviisauden ylivertaisuus on ollut tuttua myös sukulaiskansallemme, koska seuraava sanonta on kehitetty:
Ko oiski etuällyy niin paljon, ko on perä-ällyy.
Ei siis muuta kuin etuällyy kovaan käyttöön, ettei tarvitse niin paljon perä-ällyy!
