Syksyn talousuutiset ovat olleet synkkää luettavaa, mutta eipä nykyaika ole kielemmekään kannalta pelkästään suotuisaa aikaa. Yleissivistystä pidetään tosi-tv-ohjelmien laaja-alaisena tuntemuksena ja lukeneisuus roikkumisena internetin keskusteluryhmissä. Uskontoja pidetään lähinnä verotuksellisena rasitteena, eikä luonto ja talonpoikainen historiamme edusta edistysuskoiselle nykyihmiselle muuta kuin ankeaa seutua, jossa ei ole laajakaistaa.
Me kaikki tiedämme, mitä nämä maailmanlopun merkit tarkoittavat: suomen kielen rikas fraasikuvasto on menettämässä merkityksensä! Ihmiset sekoittavat jyvät akanoihin eivätkä tiedä, mistä tulee aataminomena. Tätä menoa kukin solkkaa kohta ikiomaa kieltään emmekä enää ymmärrä toistemme puhetta.
Yksi syksyn uutuuskirjoista osuukin katastrofaaliseen tilanteeseen kuin nenä päähän. Pirkko Muikku-Wernerin, Jarmo Harri Juntusen ja Ossi Kokon Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja Suurella sydämellä ihan sikana sisältää liki 500 sivun ja 4000 suomen kielen sanonnan verran suomalaista perussivistystä. Kirja on oivallinen perusteos kaikille niille, jotka haluavat fraaseihinsa jämäkkyyttä.
Ahkera kolmikko on valitettavasti jättänyt fraasisanakirjastaan pois historiallisen näkökulman sanontojen alkuperiin. Niinpä vaikkapa norsunluutornin merkitys kerrotaan, muttei sitä, että ilmaus on peräisin Raamatusta, Laulujen laulusta, jossa rakastetun kaulaa verrataan norsunluiseen torniin. Ilmauksen merkitys muuttui 1837, kun ranskalainen kriitikko Sainte-Beuve kirjoitti, että runoilija Alfred de Vigny kirjoittaa norsunluutornissaan, eli kuten fraasisanakirjamme kertoo: eristäytyneenä, todellisesta maailmasta vieraantuneena.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
