Terminologia on kiehtova elämänalue. Onko olemassa upeampaa hommaa kuin antaa kaikille asioille eri nimi!
Ehkä vielä hienompi homma on terminologian modernisoijan homma. Ajatelkaa nyt: etsiä vanhentuneita termejä, joiden käyttäminen ei kiinnosta enää ketään ja joiden merkitys on jo löystynyt, ja sitten renoveerata ne uutuuttaan hohtaviksi täsmällisiksi käsitteiksi. Tuosta hommasta uneksii jokainen pikkupoika, tytöistä puhumattakaan!
Pari viikkoa sitten maamme päälehdessä vilahti yhden maallemme erittäin tyypillisen termin uusi muoto, jossa kiteytyy ytimekkyys, täsmällisyys ja napakkuus. Kyseessä on haja-asutusalueen uusi nimi: harva-alue. Tiedättehän, se seutu, joka helsinkiläisten mielestä alkaa Kehä III:lta ja jatkuu Saariselälle saakka. Moni maapallomme suurkaupunkeihin tottunut saattaisi tosin pitää Kehä III:n sisäpuoltakin harva-alueena, mutta eipä nyt pilata uuskäsitteen syntymisen tuottamaa iloa!
Onhan harva-alue paljon helppokäyttöisempi ja ilmaisevampi kuin vanha ja pölyttynyt haja-asutusalue. Ja mikä parasta, kun entinen termi määritteli vain hajallaan olevan asumisen, uusi termi muistuttaa, että seudulla käydään vain harvoin ja antaa vihjeenomaista informaatiota myös alueen harvojen asukkaiden harvapäisestä luonteesta!
Myös se, että haja-asutusalueelta eli harvaanasutulta alueelta lähtee sen ainoa verbi pois, kertoo maaseudun kehittämispolitiikasta paljon! Joten kaikki nyt heti tutustumismatkalle harva-alueelle, hopi hopi!
