Hyvät toverit, hyvät porvarit ja rakas poliittinen keskusta! Tänä vappuna Aristoteleen kantapään sitaattivinkkipartion palopuheen aihe on ytimekkäästi seuraava: vastakkainasettelun aika ei ole ohi! Vaikka muut yrittävät toista väittää, vastakkainasettelu hyvän suomen kielen ja huonon suomen kielen välillä ei ole kadonnut vaan elää voimakkaana!
Tämän huomaamme joka päivä monta kertaa. Huomaamme sen vaikkapa ilmiantaja-nimimerkki Harrin ilmiannosta, joka koskee Kokoomuksen ajatuspajan Suomen Toivon tulevan seminaarin aihetta. Se on:
Seminaari työn kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmasta
Kuulitte aivan oikein, kohtaanto-ongelma! Sana kohtaanto ilmestyi kieleemme vuonna 1980, kun Pekkasen & Sutelan kansantalouden oppikirjassa kerrottiin, että verorasituksen kohtaanto tarkoittaa sitä veromäärää, jonka kukin yksilö tai yksilöryhmä viime kädessä joutuu maksamaan.
Sen jälkeen kohtaanto-sanasta innostuivat kaikki, jotka haluavat vaikuttaa fiksummilta kuin ovatkaan, ja myös kertoa sen kaikille käyttämällä sanaa kohtaanto suomen kielen sanan kohtaaminen sijaan. Sana on ollut menossa jo pois muodista, mutta nyt Suomen Toivo kaivaa sen esiin seminaarinsa nimeen.
Sitaattivinkkiosastomme suosittelee sanan kohtaanto käyttöä aina, kun haluaa antaa itsestään hienostelevan pölvästin vaikutelman! Jos Suomen toivo on kohtaanto-sanan käyttäjissä, kyseessä on pikemminkin suomen epätoivo!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
