Tänä vuonna tulee täyteen 90 vuotta runoilija Lauri Viidan syntymästä. Viita on klassikko, eikä syyttä. Hänen suvereeni riimittelynsä, terävä näkökulmansa ja rikas kieli riemastuttavat lukijoita yhä.
Lauri Viidan syntymäpäivää vietetään joulukuussa, mutta nyt keväällä, kun professorit muiden muassa kömpivät kunnostamaan kesämökkejään, on ajankohtainen hetki tarttua kirvesmiesrunoilija Viidan toiseen runoteokseen nimeltään Kukunor, satu ihmislapsille.
Kuten hyvin muistamme, Kukunor ja Kalahari ovat kuusivuotiaita peikkoja, jotka asuvat professorin kesämökillä ja viettävät talvea lukemalla professorin kirjoja. Kalahari lausuu muun muassa runon, jonka on laatinut kuuluisa runoilija Heluna Himagon-Kamelungliangelon.
Lopulta peikot lähtevät matkalle, jonka aikana he tapaavat kaikenlaista väkeä. Kukunor, järvi Mongoliassa, haluaa lämpimään aavikolle, Kalahariin. Matkalla hän hyräilee:
Minä menen Kalahariin
Kalahariin Kalan pariin
minä menen Kalahariin —
Teeporvuntii Kukunor —
se kellior se kellior!
Voiko ollakaan! Tämä hyräilyhän sopii meille kaikille, jotka kävelemme paikasta toiseen niitä näitä ajatellen!
Teeporvuntii Kukunor —
se kellior se kellior!
