On ilmeisesti luonnonlaki, että jokainen sukupolvi joutuu ihmettelemään seuraavan sukupolven huonoutta omaansa verrattuna. Ja jokainen uusi sukupolvi joutuu ällistelemään edeltäjiensä huonoutta ja kapinoimaan sitä vastaan jollain aivan uudella erinomaisuuden alalajilla. Tämän on huomannut myös kuulijamme Maalaismaisteri, joka on kirjoittanut meille seuraavasti:
Olemme varmasti kaikki panneet merkille, kuinka modernilla ihmisellä näyttää olevan patologinen tarve painottaa yhteyksiään alkeellisiin juuriinsa muun muassa urbaaneiden heimojen, TV-selviytyjien sekä tribaalitatuointien avulla. Markus Kajo esitteli hiljan lähetetyssä ohjelmassaan uudissanan, joka päivittää vanhat pakanariitit nykyaikaan varsin ansiokkaasti:
”Ja sitten täällä haahuilee semmosia terroristin näkösiä heppuja, jotka on vissiin tuolta nii YLE X:stä niitä rokkitoimittajia, tai sitte ne saattaa olla jonkun toimittajan lapsia jotka on täällä päässy kasvamaan tommoseen lävistysikään.”
Nyt laitettiinkin luterilaisen Suomen vanhahtava käsite "rippikouluikä" kerralla uusiksi selvästi nykyaikaan sopivammalla käsitteellä "lävistysikä"!
Maalaismaisteri osuu huomiossaan neulan kantaan, jos sanonta sallitaan. Ehkä lävistysikä ei tule olemaan yhtä pitkäikäinen perinne kuin rippikoulu ja konfirmaatio, joilla on takanaan yli tuhannen vuoden perinteet. Mutta tällä hetkellä lävistysiässä moni nuori korostaa pesäeroa lapsuuteensa hankkimalla reiän nenäänsä, kieleensä, napaansa tai ihan mihin haluaa. Tällöin kaikki katsovat ja huomaavat, että tuossa menee nuori, joka on korostanut pesäeroa lapsuuteensa hankkimalla reiän nenäänsä, kieleensä, napaansa tai ihan mihin on halunnut.
- - -
aristoteles(at)yle.fi
