Eräs nykyajan paradokseista on se, että kun olemme päässeet muuttamaan ahdasmielisistä maalaiskylistä vapaamielisiin kaupunkeihin ja cityihin, olemme ahdasmielisempiä kuin koskaan. Erilaisuutta hyväksytään, kunhan ei ole hullu, työtön tai seksuaalisesti poikkeava.
Tämä näkyy myös kielenkäytössämme. Poliittinen korrektius on yhä tärkeämpi puheitamme säätelevä voima. Yhä useampi ennen niin tavallinen sana on nyt ruma tai rivo. Niinpä näiden sanojen korrekteille synonyymeille on koko ajan huutava pula.
Kun ei ole, täytyy lainata. Englantilaiset ja amerikkalaiset ovat jo kauan häpeilleet ihmisen arkipäiväisiä ruumiinosia ja kehitelleet useita kilttejä ilmauksia mm. sille osalle ihmisestä, millä istutaan vessanpöntöllä, mille annetaan piiskaa ja mikä edellä mennään puuhun. Yksi näistä ilmauksista on:
sinne minne aurinko ei paista.
On ilahduttavaa, että tämä suora käännöslaina on jo monelle kielenkäyttäjälle pala kakkua. Lotta Tuohimokin kirjoitti hiljan Journalisti-lehdessä, että: rehellinen yritysblogi viihdyttäisi tirkistelijää, mutta brändäysblogit pitäisi sijoittaa takaisin sinne, minne aurinko ei paista.
Paistaa se aurinko siis risukasaankin, vaikkei sinne, minne aurinko ei paista! Ei muutakin kuin uutta ilmausta käyttämään sinne, minne aurinko ei paista ruvella!
