Kesä on lomamatkailun suurta juhlaa. Moni meistä pakkaa autonsa tai pyöränsä täyteen telttoja, makuupusseja ja kalavehkeitä lähteäkseen perheensä tai ystäviensä kanssa kiertelemään luonnonkauniin isänmaamme äidinkasvoja.
Valitettavasti moderni tekniikka uhkaa vakavasti yhtä kesämatkailun antoisinta puolta. Tarkoitamme tällä navigaattoreita. Auton vakiovarusteena tai matkapuhelimen lisäominaisuutena navigaattori saattaa olla kätevä apulainen, jos pitää löytää perille, eikä osaa lukea karttaa. Mutta minkä monotonisesti reittiä kommentoivassa navigaattorissa voittaa, sen kotimaan paikannimisivistyksessä häviää.
Kuka tahansa osaa ajaa vaikkapa nelostietä pohjoiseen, mutta vain hyvän tiekarttakirjan omistaja oppii, että Pihtiputaan kohdalla hiukan tien itäpuolella on Rummakko, länsipuolella Lumperi ja Elämäjärven kohdalla tien laidasta löytyy paikka nimeltään Makkara. Huikeaa, eikö totta!
Vielä enemmän kartasta ja kesämatkoista saa irti Karttakeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan kanssa. Tuhti opus kertoo, mistä maamme paikannimet, kaupungit, vuoret ja laaksot ovat saaneet nimensä. Se kertoo esimerkiksi, että toinen nelostien varren paikka Lusi on saanut nimensä läheisen talon nimestä, joka taas on nimetty isännän ristimänimen Brusi mukaan. Tuosta nimestä on muovautunut Blusi ja vihdoin Lusi, jossa on enää etäinen muistuma siitä, että Brusi on lyhentymä nimestä Ambrosius! Huikean kiehtovaa, eikö totta!
Myykää siis navigaattorinne ja hankkikaa tilalle Suomalainen paikannimikirja! Sen avulla tavallisesta mökkireissustakin saattaa tulla etymologinen suurseikkailu!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
