Kesä on luonnossa kasvun aikaa. Onkin yleinen luulo, että kesä olisi nimenomaan puutarhureiden vuodenaika. Mutta kuten me kaikki puutarhassa puurtajat tiedämme, puutarhurin vuosi kestää koko vuoden.
Tämä aivan omansalainen vuodenkierto käy hyvin ilmi Karel Capekin klassikkokirjasta Puutarhurin vuosi, jonka Capek kirjoitti jo vuonna 1929. Pieni kirjanen kattaa puutarhurin ilot ja surut, eivätkä ne ole kahdeksassakymmenessä vuodessa muuttuneet paljonkaan.
Capek paljastaa, miten puutarhan hoitamiseen syttyneen ihmisen tunnistaa puheesta. Hän kirjoittaa näin:
Suhteesi puutarhaan on muuttunut. Kun sataa, sanot, että puutarhaan sataa; kun aurinko paistaa, se ei paista minne vain vaan puutarhaan: yöllä olet hyvilläsi, kun puutarha lepää.
Näinhän se on, ihmisen valitsema elämäntehtävä paljastuu hänen ajattelustaan ja lauseistaan. Näin myös puutarhanhoito; tuo elämäntapa, jonka tehtävänä on poistaa maapläntiltä ne kasvit, jotka siinä luonnollisimmin ja helpoimmin kasvaisivat ja korvata ne kasveilla, jotka kasvavat maapläntillä vain ankaran ponnistelun avittamina.
Joten yleensä ilma on aina hyvä: Kun sataa, puutarhaan sataa; kun aurinko paistaa, se paistaa puutarhaan.
