Näin vuoden pimeimpään aikaan tuntuu joskus, että mikään ei suju oikein kunnolla. Monille meistä on tuttu vanhan kansan ilmaus sille olotilalle, kun elämä, työelämä ja perhe-elämä sujuvat ainakin näennäisen nihkeästi. Mitäs tässä, jäitä poltellessa on mainio sanonta sille, miten arkipäivä tuntuu vastahakoiselta ja mahdottomalta saada sujumaan.
Näinä ilmastonmuutoksen aikoina jäiden polttelu alkaa kuitenkin olla katoavaa kansanperinnettä. Etelä-Suomen talvet lyhenevät, maa on mustaa vielä joulukuussa ja jää sulaa vauhdilla jopa Grönlannissa. Tarvitaan uusi paradoksaalinen toiminta kuvaamaan arjen kankeutta, joka ei kuitenkaan ole vähentynyt samassa tahdissa jäiden määrän kanssa.
Vastaus tähän tarpeeseen tulee kuulijanimimerkki Eversti Parkerin suusta. Eversti kommentoi tunnelmiaan näin:
Mikäs tässä, rautaa uittaessa.
Kun vertaamme kuluneita vuoden pimeimpien viikkojen tunnelmia tähän ilmaukseen, emme voi välttyä siltä tunteelta, että sanonta on niin totta. Vettä on tullut taivaalta ihan tarpeeksi ja olo on usein raskas. Aurinkokennolla toimiva kello seisahtelee. Polkupyörän dynamo ei toimi liian märkyyden vuoksi. Vesi nousee joessa ja tulee kohta kellariin.
Kyllä, silloin elämä on kuin rautaa uittais!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
