Kuulijallamme Tuurella on ongelma. Hän on lähettänyt meille kysymyksen, joka varmasti on käynyt monen muunkin mielessä. Tuure kysyy:
Haluaisin tietää minkä takia räjähtämätöntä pommia kutsutaan suutariksi?
Eivätkä suutarit tähän lopu, eläähän vesissämme myös suutari-niminen kala. Ei ihme, jos sekaannuksia syntyy! Saattaahan vaikkapa pikasuutarin luukulta löytyä nopea kengänkorjaaja, vauhdikas räjähtämätön pommi tai tanakka särkikala.
Kaisa Häkkisen etymologinen sanakirja tarjoaa valoa suutarien sekamelskaan. Kaikki suutarit ovat sukua toisilleen. Vanhin on jalkineseppä-suutari, josta löytyy maininta asiakirjoista jo vuodelta 1561. Sana juontuu latinan suutaria merkitsevästä sanasta sutor, ja se on saapunut meille tyypilliseen tapaan vanhan saksan ja sitten muinaisruotsin sutare-sanan kautta.
Kala-suutari on seuraavaksi vanhin, se on mainittu sanakirjassa vuonna 1637 muodossa sutari. Siihen malli lienee saatu vanhasta saksasta, jossa sana Schluster saattoi merkitä joko jalkineseppää tai kalaa.
Pommihommiin suutari taas ennätti vasta 1800-luvun lopulta. Merkityksen muuttumisen taustana on maaseudun suutarien hätäilemätön liiketoimintatapa: he kiersivät töissään talosta taloon ja joskus jossain talossa riitti korjattavaa pidemmäksikin aikaa, jolloin he luonnollisesti saapuivat seuraaviin taloihin sovitusta aikataulusta myöhästyneenä. Ilmaus jäädä suutariksi levisi ensiksi kivityömiesten puheeseen räjähtämättömän pommin synonyymiksi ja sittemmin sotilaskieleen.
Ikävä kyllä Tuuren ongelmat eivät jää tähän. Suomessa nimittäin esiintyy kolme tukkijäärälajia, joiden nimet ovat räätäli, ranskanräätäli ja suutari. Joten tarkkuutta niiden suutarien kanssa, rakkaat kuulijat!
- - -
aristoteles(at)yle.fi
