Kun taas on suvi suloisin, Aristoteleen sitaattivinkkijaostokin herkistyy kesäisen luonnon äärellä! Miten ylistää alkukesän tunnelmaa, kun puiden lehdet havisevat ensimmäisen kerran, kukkien tuoksu täyttää sieraimet ja varovainen vihreys täyttää maiseman?
Gotlannin piispan Israel Kolmodin oli saman ongelman äärellä juhannusaamuna 1693. Toiminnan miehenä hän sanoitti vanhaan ruotsalaiseen kansansävelmään laulun, joka tunnetaan nykyään suvivirtenä. Suvivirttä on Suomessa hoilattu jo 306 vuotta ja yhä se kaikuu monen koulun kevätjuhlassa niin meillä kuin Ruotsissa.
Valitettavasti Erik Cajanuksen suomennos on vuosien aikana pahasti vanhentunut. Niinpä Aristoteleen sitaattivinkkaamissektio ehdottaa käytettäväksi laulusta seuraavaa nykyaikaistusta:
"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa mäyräkoira pahvinen"
Jos armas maamme on nykyään niin edistyksellinen ja vauras, että meillä on varaa juoda joka ilta olutta ja jättää pahvit ja pullonsirpaleet luontoa koristamaan, kyllähän sen pitää kuulua suvivirressäkin! Ei muuta kuin korkki auki ja veisaamaan!
